-Montako koiraa valjakkoon tarvitaan?
-Kuinka raskasta taakkaa ne jaksavat vetää?
-Kuinka lujaa ne kulkevat ja miten pitkiä matkoja?
-Mitä ja miten paljon sellainen koiralauma syö?
-Miten valjakkoa ohjataan?
...yms...
Nämä kysymykset pyörivät pitkälti yhden teeman, -koiran-, ympärillä.
Tokihan koirat, -vetämistä rakastavat ja fyysiseltä sekä henkiseltä kapasiteetiltaan siihen toimeen erinomaisesti soveltuvat-, ovatkin koko tämän harrastuksen perusedellytys ja lähtökohta, mutta jokainen koiravaljakkoajolle sydämensä menettänyt huomaa pian, kuinka paljon muutakin olennaista ja välttämätöntä tähän harrastukseen liittyy, ja miten laaja-alaiseen erityisosaamiseen tämä harrastus siihen hurahtaneet ihmisparat saatteleekaan.
Tässä jo kymmenvuotiseksi venähtäneen valjakkoharrastajaurani aikana olen tullut huomaamaan, että jokaisen musherin olisi hyvä taipua koirakuiskaajan (eläintenkouluttajan) ja eläinlääkärin virkojen ohella ainakin seuraaviin:
-rakennusmestari
-puuseppä
-mekaanikko
-ompelija
-personal trainer
-ravitsemusterapeutti
-siivooja
-poliisi
-asianajaja
...vain joitakin tärkeimpiä mainitakseni.
Jos valjakkokoirilla harrastamisen ohella innostuu myös niiden kasvatuksesta, listaa voidaan edelleen jatkaa ainakin seuraavilla:
-perinnöllisyystieteilijä/geneetikko
-kätilö
-myyjä
-opettaja
-psykologi
Nyt harrastusta tuntematon lukija on hämillään, ja pyörittelee mielessään näitä ammattinimikkeitä, pohtien kuinka ne voisivat liittyä koiravaljakkoajoon. Kanssaharrastajat puolestaan mitä todennäköisimmin naureskelevat ymmärtäväisinä, ja nyökyttelevät myöntävästi.
-Heille asiaa tuskin tarvitsisi sen enempiä selitelläkään, mutta teille harrastusta omakohtaisesti tuntemattomille lukijoille yritän tarjota selventävän ja realistisen kuvan tämän harrastuksen valtavasta monipuolisuudesta.
Valjakkolajeja voi harrastaa yhdelläkin koiralla; valjakkourheiluksi lasketaan myös yhden koiran varassa toimivat vetolajit. Mutta useimmat valjakkourheilulle sydämensä menettävät toteavat nopeasti, ettei se yksi koira kertakaikkiaan riitä, vaan niitä on saatava enemmän; oikea valjakollinen! Tämä tarkoittaa yleensä ensin kolmesta kuuteen koiraa, mutta lähes poikkeuksetta se etenee nopeasti tarkoittamaan enemmänkin kymmenestä kahteenkymmentä koiraa, ja äärimmäisillään jopa sadasta kahteensataan, jos innostuu rakentamaan kalliista harrastuksesta itselleen elinkeinon.
Eli yleistäen voidaan siis todeta, että valjakkoharrastuksesta innostuva on ennemmin tai myöhemmin kokonaisen koiralauman omistaja.
Viimeistään tässä kohtaa asiaa vähemmänkin tunteva arvaa sen, miksi ne kaksi ensimmäisenä mainittua osaamisalaa, -koirakuiskaaja ja eläinlääkäri-, tulevat tässä harrastuksessa tarpeeseen.
-Nimittäin, täytyyhän tuo lauma koiria, -usein alkukantaisia, itsenäisiä, pohjolan villiä ja väkevää sielua kantavia otuksia, saada jollakin tavalla hallintaan, ja toimimaan niin yhteistyössä toistensa kanssa, kuin myös jonkinlaisessa yhteisymmärryksessä valjakon ajajan kanssa.
Tämä tehtävä ei myöskään koskaan tule valmiiksi, vaan yksi ensimmäisistä asioista joita aloitteleva valjakkoharrastaja yleensä tulee huomaamaan on se, että lauma valjakkokoiria läpikäy jatkuvia muutoksia kaiken muun maanpäällisen olevaisen tavoin. Dynamiikat lauman sisällä vaihtelevat, ja eilisen kerjäläinen voi olla huomisen kuningas, ja se kotipolun luottokoira voikin olla kisauran heikoin lenkki. Oikeastaan ainoa pysyvä ja muuttumaton asia koiralaumassa on muutos itse, ja se arjen tosiasia, että narttujen juoksuajat ne vasta soppaa hämmentävätkin tässä nelijalkaisista koostuvassa urheilujoukkueessa!
No, jatketaanpa listaa eteenpäin; miten rakennusmestarin/puusepän tietotaidoista voisi olla koiravaljakon omistajalle -ja ajajalle hyötyä?
Sanomattakin tietysti on selvää, että koiralauma on voitava majoittaa toimivalla tavalla, ja arktisten rotujen kohdalla tämä yleensä tarkoittaa ulkotarhoja ja koirankoppeja. Nartut ja urokset on voitava pitää erillään, ja harvoinpa suuren koiralauman kaikki yksilöt ongelmitta keskenään toimeen tulevat. Niillä mainituilla koirakuiskaajan taidoilla valjakon omistajan tulee ensin selvittää ketkä koirat ovat kavereita keskenään, ja majoittaa ne asumaan samaan tarhaan, ja puolestaan pitää erillään ne koirat, jotka eivät saa muodostettua toimivia suhteita toistensa kanssa.
Koiratarhat ja koirankopit ovat loppujenlopuksi kuitenkin aika pienitöisiä rakennusprojekteja; toisinaan valjakon omistaja voi löytää itsensä suurempienkin haasteiden edestä:
kun koiramäärä (= valjakon koko) kasvaa, monesti myöskin vaatimukset niin asuinpaikan kuin treenimaastojenkin suhteen muuttuvat sellaisiksi, että se talon rakentaminen jonnekin "jumalan selän taakse", tuntuu yhä houkuttelevammalta. Ja vaikka sitä ei itse alusta lähtien alkaisi talonrakennushommiin, niin riittää siinä kaivinkonehommia toisinaan jo koiratarhojenkin kanssa. -Jos eivät erilaiset työkoneet ole jo entuudestaan tuttuja, niin ennemmin tai myöhemmin ne kyllä tulevat tutuiksi valjakkoharrastajalle!
Puusepäntaitoja koettelevat myöskin tässä harrastuksessa, heti koirien jälkeen, seuraavaksi olennaisimmat osatekijät, reet. -Niitä kun edelleenkin valmistetaan puusta, vaikka etenkin kilpaurilla perinteinen puureki on jo harvinaisempi tuttavuus, kevyiden ja notkeiden alumiinisten yleistyttyä.
Koiravaljakointi on varustelurheilua, siitä ei päästä mihinkään. Tarvitaan vähintäänkin se yksi reki, mutta mielellään useampia; treeneihin, kisoihin ja kyyditsemiseen omansa. Lumettomalle kaudelle tarvitaan treeni- ja kilpakärry, ja useimmilla nykyään treenikärrynä toimii mönkijä. Jos et siis vielä sellaisen kanssa ollut lähempää tuttavuutta tehnyt, niin koiravaljakkoharrastuksen myötä tulet varmasti tekemään. -Eikä se suinkaan rajoitu mönkijällä ajamisen opetteluun, sillä ennemmin tai myöhemmin valjakkoharrastaja löytää itsensä myöskin korjaamasta ja tuunaamasta sellaista. Mutta eihän se mönkijän rassaus enään tunnu missään, kun on ensin läpikäynyt moninaiset kriisit koiralauman kuljetukseen soveltuvien pakettiautojen kanssa. Jollet siis ollut mekaanikko jo harrastuksen alussa, olet pian hyvää vauhtia sellaiseksi kehittymässä!
Edellä esiteltyjen kulkupelien lisäksi välttämätömään varustelistaan kuuluvat vähintäänkin joustolla varustetut vetoliinat, jokaiselle koiralle sopivat valjaat ja pannat, sekä usein myöskin tossut ja erilliset heijastinliivit. Näitä saa toki kaikkia ostettua valmiina, mutta ompelijantaidoilla säästät pitkän pennin.
Siinä vaiheessa kun omaksi ja koirien iloksi aloitettu harrastelu muuttuu vähääkään tavoitteellisemmaksi, aletaan puhumaan valjakkourheilusta. -Ja urheiluunhan liittyy aina enemmän tai vähemmän tiukka treeniohjelma. Toimivan treeniohjelman luomiseksi (vähintään koirille, mielellään myös ajajalle itselleen), on perehdyttävä urheiluvalmennuksen saloihin. Tämä tarkoittaa tavoitteiden mukaiselle tasolle kuntoa kohottavan ja sitä ylläpitävän harjoitusohjelman, sekä tätä tukevan ruokavalion laatimista ja noudattamista. -Ja selvää tietenkin se, että vaikka ihanteellisimmillaan treeniohjelman ja ruokavalion voi laatia koko valjakolle yhteisesti (ja ajajalle omansa), niin aina ei kuitenkään näin helpolla päästä. Koiratkin ovat kaikki yksilöitä, ja esimerkiksi sama ruokavalio ei välttämättä käy kaikille valjakon koirille. Myöskin treeniohjelmaa voi joutua räätälöimään koirakohtaisesti, jos ei muutoin niin vähintäänkin narttujen juoksuaikojen vuoksi.
Ja kun sitten jossain vaiheessa löydät itsesi keskustelemasta naapurin kanssa koiriesi huviretkestä heidän kanatarhalleen**, tai laumasi ulvontakonserteista öiseen aikaan, ja/tai kun jonakin päivänä treenireitilläsi on vastassa maanomistaja haulikkoineen**, toivot olevasi poliisi ja asianajaja, tai edes naimisissa sellaisen kanssa. Melko varmasti jokusen vuoden kuluttua harrastuksen aloittamisesta, voisit hypätä näidenkin virkamiesten saappaisiin jo kohtalaisen vaivattomasti... ;)
Joku voisi tässä kohtaa jo henkeään haukkoen ihmetellä, kuka hullu moiseen ryhtyy.
Mutta onhan meitä...
Ja toiset meistä ovat hulluudessaan menneet niinkin pitkälle, että ryhtyvät vieläpä kasvattajiksi!
Jos kasvatustyön tarkoituksena on tuottaa tietynlaisia koiria, on genetiikan perusteiden oltava hallussa.
-Ei riitä, että tuntee koiran lajina ja jalostettavana rotuna, vaan jalostustyössä menestyäkseen kasvattajan on tietysti tunnettava myöskin jokainen jalostusyksilö ominaisuuksiltaan, ja ymmärrettävä kuinka nämä ominaisuudet periytyvät.
Kädet on myöskin pystyttävä likaamaan, sillä synnyttävän nartun kätilöiminen ja varttuvan pentukatraan hoitaminen saavat Mike Rowenkin kalpenemaan (Discovery Channelin sarja Likaiset työt).
Kun sitten koittaa se aika, jolloin pentueesta kotiin jäävät tulevaisuudentoivot on päätetty ja mahdollisille "ylimääräisille" pitäisi löytää oikeanlaiset kodit, on hyviä myyjän taitojakin tärkeämpiä psykologin, -ja mielellään ennustajan kyvyt.
Eikä tämä suinkaan rajoitu kaupantekohetkeä ympäröivään aikaan, vaan keskimäärin vähintäänkin 13 seuraavan vuoden ajan tulet tietenkin jakamaan monenlaiset ilot ja surut näiden pennunostajien kanssa.
Olenkin vakaasti sitä mieltä, että koiravaljakkourheilijan ei tarvitsisi laaja-alaisen pätevyytensä todistamiseksi ansioluetteloonsa oikeastaan muuta kirjatakaan, kuin tämä harrastuksensa, joka on kiistatta maailman monipuolisin!
_________________________________________________________________
** Tähdillä merkityt tapahtumat eivät sentään ole (*kop kop*) omalle kohdalle sattuneet, mutta sen verran moneen kertaan ne on tullut kuultua muilta harrastajilta, että ne oli otettava mukaan kirjoitukseen... :)