Kuluneena viikonloppuna ajettiin perinteisesti valjakkoajon sulanmaan Suomen mestaruuksista Jämijärvellä. Osallistuimme aiemmasta poiketen tällä kertaa kuuden koiran luokkaan (DR6), jossa monimitalisti Antti Mäkiaho urheili jälleen uuden ennätyksen kilpailukokeen pohjaksi, ohittaen jopa menestyneen Lehtomäen risteytyskoiravaljakon, ja saaden meidän muiden siperialaisvaljakoiden vauhdin tuntumaan hitaalta, vaikka laukalla pinkoivat koko kuuden kilometrin matkan.
Jälkiviisaana voi todeta, että olisi ehkä kannattanut tänäkin vuonna ajaa sillä kasivaljakolla.
Kyllä se taas todettiin, että sprinttimatkoilla on kuskilla ja välineillä merkittävä vaikutus koirien ja onnistuneen treenin lisäksi. Vauhdit senkun jatkavat kasvuaan, ja kyse on todellakin huippu-urheilusta myös ihmistasolla, ei pelkästään koiraurheilusta.
Itse jouduin starttaamaan kuumeisena ja yskän kourissa, enkä kyennyt koirien suoritusta avittamaan sitäkään vähää kuin yleensä.
Näin ollen voimme olla tyytyväisiä, että saimme tässä huipputasoisessa kilpailussa kuitenkin taas yhden REK2 tuloksen plakkariin. Koirat juoksivat molempina päivinä tasalaatuisesti ja hyvällä asenteella; kierrosajoissa oli vain 13 sekunnin ero la ja su (0:14:42 ja 0:14:55), kokonaisajaksi tullen 0:29:37, ja keskinopeudeksi 24,31km/h. Suhteessa siihen, miten hyvin koirat juoksivat kumpanakin päivinä, eikä uralla tullut (ehkä ensimmäiseen kertaan meidän Jämin kisojen historiassa) mitään liinasotkuja tms, tuntuu omituiselta, että tämän vuoden aikamme oli aiempien vuosien aikoihimme nähden selvästi heikompi, siitäkin huolimatta, että vielä toissasyksynä kilpakärrynämme oli mönkijä. -Liekkö se kaksi koiraa lisää sitten tällaisen uhkean ja rapakuntoisen musheri-ladyn kanssa kuitenkin niin merkittävä lisävoima? :-D
Tuskin kuitenkaan syynä tämän syksyn normaalia myöhemmin alkanut ja vähäisemmäksi jäänyt treeni, sillä tasaisten kierrosaikojen puolesta voisi päätellä treenin olleen onnistunutta, ja koirien olevan hyvässä kunnossa.
Kisan jälkeen koirat myös palautuivat nopeasti, ja saivat kehuja ne tarkastaneilta eläinlääkäriopiskelijoilta. -Perjantaina kisapaikalla järjestettiin valjakkoeläinlääkärikoulutus, joka oli vetänyt paikalle useita valjakkokoirien eläinlääkinnästä kiinnostuneita eläinlääkäreitä, ja sellaiseksi opiskelevia, aina ulkomaita myöten.
Olen tyytyväinen REK2 -tulokseen, ja siihen, miten koirat suoriutuivat ja toimivat kilpailussa. La ohitustilannekin sujui todella mallikkaasti, vaikka valjakossa oli useampi junnu. Itse unohdin pukea sunnuntain starttiin kilpailunumeroni, ja sain siitä ansaitun huomautuksen tuomarilta. :-D
Nuorelle Taigalle tämä oli ensimmäinen kisa, ja junnupoika Devilille ensimmäiset kisat johtajana. La Devil juoksi johdossa isänsä Pojan rinnalla, ja su puoliveljensä Auliksen kanssa. Tiimissä juoksivat edellämainittujen lisäksi nuori Risto, sekä kokeneempi kisakonkari Pesonen.
Alla muutamia kuvia kisoista:
Jälkiviisaana voi todeta, että olisi ehkä kannattanut tänäkin vuonna ajaa sillä kasivaljakolla.
Kyllä se taas todettiin, että sprinttimatkoilla on kuskilla ja välineillä merkittävä vaikutus koirien ja onnistuneen treenin lisäksi. Vauhdit senkun jatkavat kasvuaan, ja kyse on todellakin huippu-urheilusta myös ihmistasolla, ei pelkästään koiraurheilusta.
Itse jouduin starttaamaan kuumeisena ja yskän kourissa, enkä kyennyt koirien suoritusta avittamaan sitäkään vähää kuin yleensä.
Näin ollen voimme olla tyytyväisiä, että saimme tässä huipputasoisessa kilpailussa kuitenkin taas yhden REK2 tuloksen plakkariin. Koirat juoksivat molempina päivinä tasalaatuisesti ja hyvällä asenteella; kierrosajoissa oli vain 13 sekunnin ero la ja su (0:14:42 ja 0:14:55), kokonaisajaksi tullen 0:29:37, ja keskinopeudeksi 24,31km/h. Suhteessa siihen, miten hyvin koirat juoksivat kumpanakin päivinä, eikä uralla tullut (ehkä ensimmäiseen kertaan meidän Jämin kisojen historiassa) mitään liinasotkuja tms, tuntuu omituiselta, että tämän vuoden aikamme oli aiempien vuosien aikoihimme nähden selvästi heikompi, siitäkin huolimatta, että vielä toissasyksynä kilpakärrynämme oli mönkijä. -Liekkö se kaksi koiraa lisää sitten tällaisen uhkean ja rapakuntoisen musheri-ladyn kanssa kuitenkin niin merkittävä lisävoima? :-D
Tuskin kuitenkaan syynä tämän syksyn normaalia myöhemmin alkanut ja vähäisemmäksi jäänyt treeni, sillä tasaisten kierrosaikojen puolesta voisi päätellä treenin olleen onnistunutta, ja koirien olevan hyvässä kunnossa.
Kisan jälkeen koirat myös palautuivat nopeasti, ja saivat kehuja ne tarkastaneilta eläinlääkäriopiskelijoilta. -Perjantaina kisapaikalla järjestettiin valjakkoeläinlääkärikoulutus, joka oli vetänyt paikalle useita valjakkokoirien eläinlääkinnästä kiinnostuneita eläinlääkäreitä, ja sellaiseksi opiskelevia, aina ulkomaita myöten.
Olen tyytyväinen REK2 -tulokseen, ja siihen, miten koirat suoriutuivat ja toimivat kilpailussa. La ohitustilannekin sujui todella mallikkaasti, vaikka valjakossa oli useampi junnu. Itse unohdin pukea sunnuntain starttiin kilpailunumeroni, ja sain siitä ansaitun huomautuksen tuomarilta. :-D
Nuorelle Taigalle tämä oli ensimmäinen kisa, ja junnupoika Devilille ensimmäiset kisat johtajana. La Devil juoksi johdossa isänsä Pojan rinnalla, ja su puoliveljensä Auliksen kanssa. Tiimissä juoksivat edellämainittujen lisäksi nuori Risto, sekä kokeneempi kisakonkari Pesonen.
Alla muutamia kuvia kisoista:
RSS Feed
