Tuli taas kerran todettua, ettei hommaa voi hirmuisen vakavasti ottaa... x-)
Kaikki kolme koiraani saivat hyvät arvostelut, ja itse olen tyytyväinen siihen miten hienosti koirat käyttäytyivät näyttelypaikalla, vaikka kaikki ovat TODELLA KOKEMATTOMIA näyttelykävijöitä.
Lauantai 28.11.
Benjan ensimmäinen virallinen näyttely, ja laatuarvosana H (=hyvä).
Tuomarin ainoa negatiivinen mielipide Benjasta oli, ettei sitä ole koulutettu näyttelyihin, ja että sen epävarmuus näkyy siinä kun se ei esiinny häntä ja pää pystyssä.
...Vähän tosin ihmettelen mitä tekemistä tällä on koiran rakenteen arvioinnissa...? Ja miten se laskee koiran sijaa EH:sta (erittäin hyvä) H:ksi (tuomari kommentoi näin tapahtuneen)?
Noh... tällätavalla mentiin tälläkertaa. Ensi kerralla täytyy hiukan katsoa tuomarivalintaa ennenkuin ilmoittautuu näyttelyyn. On valittava suomalainen tuomari, jonka omat rodut ovat pohjoisia käyttöpystykorvia.
Ei mitään näyttely-fiksaation omaavaa kääpiökoiraharrastajaa jostain +25-40C' maasta...
Keski-Eurooppalaiset tuomarit kun eivät ole nähneet työskentelevää (OIKEASTI TYÖSKENTELEVÄÄ) rekikoiraa koskaan, tai ainakaan kovin usein, eivätkä tiedä sellaisia seikkoja kuten hännän & kaulan matalan (ruumiin jatkeeksi painuvan) asennon vaikutus energiataloudelliseen liikkumistapaan, jonka varassa koira jaksaa juosta rekeä vetäen kymmeniä kilometreja.
Show-tyypin tuomarit hakevat koiraa, joka juoksee niska jäykästi pystyssä, ja samoin häntä ylös sojottaen.
-He eivät todellakaan ymmärrä & tiedä, että tässä asennossa juokseva koira ei kauaa rekeä kisko.
Mikähän siinä on, että tämän rodun kohdalla monet ulkomuototuomarit unohtavat rotumääritelmän (= heidän raamattunsa) ensimmäisen, ja siten tärkeimmän ilmauksen tästä rodusta: REKIKOIRA?!
Kaiken sen ulkomuodossa ja luonteessa tulisi tukea tätä ensimmäistä, ja hyvin paljon sisällään pitävää ilmausta!
Kehässä lauantaina pärjäsi paremmin koira, jolta tuomari ei voinut itse katsoa hampaita sen ärhäkästä luonteesta johtuen. :-O Kuinka tällainen puute on vähempiarvoinen kuin se ettei koira ole itsevarma kehäkettu, ja kannattele kehoaan ylväästi??
Syy siihen miksi näyttelyitä/näyttelymenestystä en voi juurikaan arvostaa, on nimenomaan tämä.
Koiria arvostelevat tuomarit, jotka ovat loppupeleissä kirjava sakki; todella heikon tietämyksen omaavista aina rotuun erikoistuneisiin konkareihin. Arvosanat voivat peräkkäisinä viikonloppuina samalla koiralla olla T:stä (=tyydyttävä) ROP:iin (=rotunsa parhaaseen). -Joskus näin jopa samalla tuomarilla! :-D
Lisäksi kehässä tuntuu vaikuttavan todella paljon aivan asiaan kuulumattomat seikat, kuten esittäjän pukeutumistyyli, koiran nimi (maailmalla tunnetut 'näyttelymenestyjä-kennelit' ovat monelle tuomarille varma ja turvallinen valinta) ja koirasta näkyvä näyttelykoulutus (seisoo kuin patsas, juoksee ylväästi pää ja häntä pystyssä jne).
Sunnuntai 29.11.
Kilpailuluokkansa (JUN =juniorit) uroksista (2kpl) jäi toiseksi.
Tuomari oli tässäkin rodussa hiukan kummallinen...
Se ei juurikaan tutkinut koiraa tarkemmin. Hampaat se vilkaisi niin nopeasti, että ehdin hädin tuskin vilauttaa koiran kulmahampaita toiselta sivulta, kun tuomari oli jo kokeilemassa koiran kiveksiä...
Kroppaa se ei tunnustellut lainkaan, mutta keksi silti kommentoida Diegon olevan lähes liikalihava...!!!! :-D
Ymmärrän kyllä että näin valtavan tuuheaturkkisen valkkarin juuripesty ja pöyheä karva voi häätä tuomaria, jonka silmä ei ole sellaiseen tottunut, mutta ennen kuin väittää muhkean ilmeen johtuvan lihavuudesta, olisi ehkä viisasta kokeilla käsin tuntuuko koiran kylkiluut jne...!
Itse kun nimittäin pesun yhteydessä, ja hiljattain olleen karvanvaihdon aikanan näin, että poika on enempikin hoikka (vaikkakin lihaksikas)!
Alla pari kuvaa Diegosta ilman turkkia, ja oikeassa alakulmassa ennen turkinlähtöä (saman näköinen kuin nyt).
Lumin toinen näyttely, ja ensimmäinen sisänäyttely. Laatuarvosanan ERI (erinomainen).
Kilpailuluokkansa (AVO = avoin) nartuista (olikohan niitä 5kpl?) kolmas.