Tiedoksi valkkarikasvattiemme omistajille:
Diegon (Genious of the Heart of Lothian) yksi jälkeläinen viime vuodelta (erään toisen kasvattajan pentueessa) on testattu DM kantajaksi. Pentueen emä ja kaksi muuta pentua on testattu DM vapaiksi, joten näiden tulosten perusteella voidaan olettaa Diegon olevan DM kantaja. Diego ei ole sukua H-pennuille, mutta DM:n esiintyminen rodussa on hyvä jokaisen valkkarinomistajan tiedostaa. DM = degeneratiivinen myelopatia, -etenevä selkäydinrappeuma. Koira, joka saa sairausgeenin molemmilta vanhemmiltaan, voi sairastua (yleensä aikuisiässä). Kantajat eivät sairastu, mutta 50% todennäköisyydellä periyttävät sairausgeeniä jälkeläisilleen, ja tämän vuoksi kantajaksi tiedettyä koiraa ei tule yhdistää kuin sairausgeenistä vapaaksi testatun koiran kanssa. Suosittelen F- ja H-pentueideni koirien geenitestaamista DM:n varalta, etenkin, jos niitä suunnitellaan käytettäväksi jalostukseen. Kattava infopaketti DM:stä Sennenkoirien sivuilla: http://www.sennenkoirat.net/site/dm-geenitesti ~"Hei! Tässä muutama kuva, kun pakkaspäivän iloksi taistelen lumentyöntimen kanssa, ja mamma laittoi päälle vielä nutunkin kun sanoi, että pakkasta on niin paljon ja minulla vielä hitusen nuhaa. Parasta mitä tiedän on juosta lumisessa metsässä, ja spurtailla sydämen kyllyydestä syvässä lumessa. Ja taas se pahuksen mamma heiluu noiden vaatteiden kanssa. Väittää että minua ei muuten näe missä menen valkoisen värini vuoksi, ja että luulevat muut vielä jänikseksi tai naaliksi. Hassuja nuo ihmiset... Minä voin hyvin ja kasvan kohinalla. Sanovat perheessäni, että olen ihana sydämenvalloittaja, mutta se kai nyt on sanomattakin selvää :) Paljon, paljon talviterkkuja teille sinne Sammattiin sekä kaikille sisaruksilleni missä lienevätkin. Terv. Sira Sirkkuna" ~ Haaveiden Halinalle -Simba lähettää talvisia terkkuja siskoille! Hulvaton Hapsukorva -Hallalta terveisiä sisaruksille! :) Laitoin kaikille sähköpostitse pari hyvää ja ajankohtaista artikkelia lukaistavaksi ja pohdittavaksi. Ilmoitelkaa, jos joku teistä ei ole saanut tätä sähköpostia. Liitetiedostokoot voivat joskus ylittää palvelimen vastaanottokapasiteetin. Tarvittaessa voin koittaa pienentää tiedostoja, tai lähettää ne useammassa erillisessä meilissä. :)
Faktaa Koirasta -seminaari on vielä katseltavissa netissä!
Suosittelen; vielä ehtii! :) Luennoitsijoina Sanni Somppi, David Appleby ja Tuire Kaimio ~Mitä koira kokee ja tuntee? Entä millainen koira on eläimenä? Mistä ongelmakäytökset johtuvat ja miten niitä voi ennaltaehkäistä sekä korjata? Miten luoda vahva perusta koiran elämälle jo pentuvaiheessa sekä luoda sujuva vuorovaikutus ihmisen, ympäristön ja koiran välille? Näihin kysymyksiin vastasi yleisölle avoin Faktaa koirasta –seminaari, joka kokosi toukokuussa tiedon äärelle suuren määrän katsojia. Tilaisuutta seurasi paikan päällä ja netissä yhteensä 1350 katsojaa. Suuren kiinnostuksen vuoksi lähetetään Faktaa koirasta –seminaari uusintana lokakuun 22.-28. Viikon aikana tilaisuutta voi seurata netissä itselleen sopivana ajankohtana seuraavilla sivuilla: http://elaintenhyvinvointikeskus.edublogs.org/2012/10/22/faktaa-koirasta-seminaarin-voi-nyt-katsoa-uusintana-netissa/ Sanni Sompin luennon 1. osassa puhutaan koiran vs suden kyvystä/halusta suunnata mielenkiintoaan ihmisen katseen tai osoituksen suuntaan. Tähän liittäisin kyllä uudempaa tutkimustietoa vuodelta 2011: http://news.sciencemag.org/sciencenow/2011/02/wolves-can-follow-a-humans-gaze.html Ajattelin laittaa tänne muutamia videolinkkejä, joissa näytetään käytännössä kuinka opettaa positiivisin menetelmin koiralle erilaisia arjessa hyödyllisiä ja tärkeitä asioita. Ensimmäisenä liitän havainnollistavan videon siitä, kuinka opettaa koiralle itsehillintää ja malttia (käsky "jätä"). Tämä taito on erittäin hyödyllinen, ei pelkästään, koska se helpottaa esimerkiksi päivittäisiä ruokintatilanteita, ja voi lenkillä estää koiraa syömästä jotakin sopimatonta, vaan myös siksi, että sen avulla voidaan lisäksi työstää pennuille tyypillistä resurssiagressiivisuutta. Pennuille on luontaista taistella erilaisista arvokkaina pitämistään asioista, kuten ruoka, lelut, laumanjäsenten huomio, petipaikka, jne. On hyvin yleistä, että pennut puolustavat arvokkaiksi kokemiaan resursseja jopa raivokkaan agressiivisesti. Luonnossa tämä on monille sosiaalisissa yhteisöissä eläville eläimille elinehto. Susilaumassa pennut kunnioittavat vanhempia susia siksi, että ne tuovat ruokaa, ja ovat henkisesti & fyysisesti pentuja vahvempia. Sensijaan sisaruksiaan vastaan ne kokevat kilpailua, ja taistelevat paitsi leikin varjolla, myös tarpeen vaatiessa tosissaan. On sanomattakin selvää, että vaikka tällainen käytös on siis luonnollista koiranpennullekin, se ei tietenkään ole suotavaa / sallittua, vaan sitä tulee työstää osana pennun tapakasvatusta yhteiskuntakelpoiseksi aikuiseksi. Ja paras tapa työstää tätä asiaa, on lähestyä sitä ikäänkuin niiden vanhempien roolista: ts. oivaltaen, että pennun luontainen arvostus ja kunnioitus ansaitaan, kun saavutetaan sen silmissä sen arvostamien resurssien hallitsijan asema, ja kun muistetaan käyttäytyä itsevarmasti, johdonmukaisesti ja positiivisuuteen painottaen. Ensiksi, pennulle opetetaan, että malttamalla mielensä ja odottamalla lupaa, se saa haluamansa. Ts. ruoka, lelut, huomionosoitukset ym kaikki, mitä pentu kovasti arvostaa, annetaan sille vain ja ainoastaan silloin, kun se odottaa rauhallisesti. Pennun päiväateriat voidaan tarjoilla osin tai vaikka kokonaisuudessaan näitä harjoituksia tehden. Ruokaa otetaan kämmeneen nyrkin sisään, ja nyrkkiä pidetään pennun nenän edessä. Alkuun pennulle ei sanota mitään, vaan yksinkertaisesti odotetaan, että se omatoimisesti jättää käden hetkeksi rauhaan. -Tässä on oltava nopea; varsinkin harjoitusten alussa, riittää, että pentu irrottaa kuononsa kädestä ja vetäytyy aavistuksen verran poispäin. -Välittömästi kehu iloisella äänellä "hyvä", ja pentu saa haluamansa ruoan palkkioksi. Tässä on tehokkainta, kun palkkio tulee toisesta kädestä, eli pennulle ei anneta alkuperäistä nyrkin sisältöä, vaan samaa ruokaa toisesta kädestä, esim. selän takaa. Harjoitusta toistetaan, kunnes pentu on oivaltanut, että malttamalla mielensä ja jättämällä havittelemansa kohteen tavoittelun, se saa sen sinulta palkkioksi, kun taas tavoittelu ei johda mihinkään (pentu ei saa haluamaansa). Käskysana (esim. "Jätä", tai "Odota" tai "Ei koske" tms) liitetään mukaan harjoitukseen VASTA siinä vaiheessa, kun pentu on oivaltanut omatoimisesti malttamisen kannattavuuden. Kun harjoituksissa edetään, niitä voidaan pikkuhiljaa vaikeuttaa; ensin esimerkiksi avaamalla kämmen, ja lopulta esimerkiksi asettamalla herkkupala / lelu tms tuolille tai maahan koiran eteen, kuten videolla. Videolla puhutaan englantia, eikä sitä ole tekstitetty. Mutta sillä ei ole merkitystä, koska videon tarkoitus on käytännössä havainnollistaa kuinka tämä harjoitus toteutetaan, ja miten se toimii. :) Tätä maltti-harjoitusta voi soveltaa niin pitkälle, kuin mielikuvitus riittää! Esimerkiksi, jos ulos mentäessä pentu ryysii ovista niin, että karmit paukkuu, aletaan harjoittelemaan maltillista ovista kulkemista. -Ovi sulkeutuu pennun nenän edestä AINA, kun se yrittää kulkea siitä ilman lupaa. Vasta, kun se odottaa rauhallisesti, sille annetaan lupa mennä ovesta. Näissä malttiharjoituksissa on eduksi, joskaan ei välttämättömyys, että pentu osaisi istua käskystä. Istualtaan pentu on luonnollisesti paremmin paikallaan. Istumista tulee harjoitella erikseen, ja usein silloin, jos / kun koira osaa sen, se tarjoaa sitä itsestään malttiharjoitusten yhteydessä, ja tätä tarjoamista kannattaa vahvistaakin, palkkaamalla koiraa siitä. Video, kuinka pentu opetetaan istumaan: HUOM. Tässä opetetaan istumista, ei malttia / "jätä" -käskyä, joten pentu saa palkan siitä että se painaa peppunsa maahan, vaikka se hamuaisikin herkkupalaa kädestä. On tärkeää, että aina kun opetetaan jotakin uutta, opetetaan VAIN YHTÄ ASIAA KERRALLAAN. :) Vasta, kun eri toiminnot sujuvat itsenäisesti, niitä voidaan alkaa yhdistämään suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Eli esimerkiksi, kun halutaan opettaa pentu odottamaan istualteen lupaa mennä ruokakipolle tai kulkea ovesta, tulee ensin opettaa erikseen istuminen käskystä, sekä siinä istuallaan pysyminen, kunnes saa luvan liikkua (vapautus käskystä, esim "Vapaa"), ja erikseen harjoitellaan malttia / luvan odottamista. Vasta, kun koira ymmärtää nämä osatoiminnot ja suoriutuu niistä hyvin erikseen, voidaan sille alkaa opettamaan niistä yhdistettyä kokonaisuutta (istuu käskystä ja odottaa lupaa mennä ruokakupille tai kulkea ovesta). Tällä seuraavalla videolla kouluttaja tekee pennun kanssa kontaktiharjoituksia, istumista, ja malttiharjoituksia. Hän korostaa sitä, kuinka tärkeää on palkata oikea-aikaisesti, oikeasta suunnasta ja oikeaan paikkaan, jotta ehkäistään pentua tekemästä ei-toivottuja asioita ohjaajan oman käytöksen vuoksi. -Esim. jos palkkaa tarjotaan liian hitaasti ja kaukaa/korkealta, pentu alkaa tavoittelemaan sitä hyppäämällä palkkaa ojentavaa kättä vastaan, ja saadessaan palkkion, se itseasiassa palkitaan hyppimisestä istumisen ja silmiin katsomisen sijaan. Samoin, jos halutaan, että koira istuu aivan ohjaajan edessä ja katsoo tätä silmiin, tulee palkan tulla suoraan ohjaajan edestä ja katseen suunnasta, eikä esim. sivulta, koska koira suuntautuu aina palkan tulosuuntaan, ja alkaa siis istumaan vinoon ja katsomaan esim. kättä. On siis tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että pentu saa palkan juuri oikeasta asiasta, ja että palkan antotapa tukee oikeaa suoritusta. Palkkauksessa on oltava nopea, sillä kun opetetaan uutta asiaa, on palkan tultava HETI koiran tehdessä haluttu asia. Vasta, kun harjoittelussa ollaan päästy siihen vaiheeseen, että koira on oivaltanut mitä toimintoa siltä odotetaan, ja oppinut siihen liitetyn käskysanan, voidaan tehtävää alkaa vaikeuttamaan pidentämällä käskyn ja palkkauksen välistä aikaa. Tätäkin tehdään niin, että oikea toiminto merkataan koiralle heti tämän tehdessä sen (esim. klikkerin naksautus tai kehu "hyvä"), mutta palkan antamisessa viivytellään tovi. Edellä esitettyjen malttiharjoitusten ohella pennun kanssa kannattaa tehdä vaihtoharjoituksia. Pennulle siis opetetaan, että luopumalla jostakin arvokkaana pitämästään asiasta, esim. irrottamalla otteensa lelusta, puruluusta tms, se saavuttaa jotakin vähintään yhtä hyvää tai mielellään vielä parempaa. Koska pennut todella ovat luonnostaan resurssiagressiivisuuteen taipuvaisia, on tärkeää olla vahvistamatta niiden tarvetta suojella ja puolustaa arvokkaina pitämiään asioita ympärillä liikkuvilta ihmisiltä ja toisilta eläimiltä. Tämä tarkoittaa sitä, että pennun luottamusta EI SAA rikkoa ottamalta siltä pois jotakin väkisin, (ellei pentu ole hengenvaarassa). Vanhanaikaiset neuvot siitä, että pennulta tulee väkisin ottaa luita ja leluja pois, että se oppisi kunnioitusta, ovat todellakin vanhankaikaisia, -siis vanhentuneita ja nykytiedon valossa virheellisiä ohjeita. Kun annat pennulle jotakin, se on silloin sen. Sen on voitava syödä ja leikkiä leluillaan luottavaisin mielin, tietäen, että siltä ei yritetä varastaa niitä. Jos perheessä on useita koiria, tulee sinun huolehtia, että koirat eivät varasta toisiltaan. Luottamus rakennetaan opettamalla pennulle, että sinä et kilpaile sen kanssa samoista resursseista, vaan itseasiassa sinä olet se, kellä on hallussaan kaikki koiran arvostamat resurssit, ja käyttäytymällä tietyllä tavalla (sinun vastuullasi opettaa pennulle mikä on se toivottu tapa), se saa kauttasi näitä haluamiaan asioita. Perheen koirien on tärkeää oppia, että sinä jaat näitä resursseja tasa-arvoisesti, ja huolehdit kaikkien laumanjäsenten oikeuksista. Et salli koirien keskinäisiä kahinoita, varastelua, kiusantekoa tms. Huolehdit, että jokainen saa osansa, ja että laumassa säilyy rauha ja järjestys. Näin saavutat suuren kunnioituksen koiriesi silmissä! Edellä esitellyin harjoituksin ja vinkein onnistut! :) Harjoittele pitkäjännitteisesti, ja ole johdonmukainen, niin se palkitaan! Seuraavalla videolla työstetään ruoan suhteen resurssiagressiivista aikuista koiraa. Ohjaajalla on käytössään "tekokäsi", jolla koiran agressiivista käyttäytymistä demonstroidaan videota varten, että katsoja näkee mikä on lähtötilanne. Itse harjoitus alkaa siitä, kun ohjaaja kävelee ruokailevan koiran ohi, ja pudottaa ohimennessään sille lisää ruokaa. HUOM. Ohjaaja ei tässä vaiheessa vielä kumarru kohti koiraa, saati kurkota kädellään kohti kuppia. Vaan alussa koira saa lisää ruokaa jo siitä, että ohjaaja kävelee sen ohi. Pikkuhiljaa, koiran luottamuksen kasvaessa, ohjaaja voi alkaa pidentämään koiran vierellä olemaansa aikaa, lyhentämään etäisyyttään koiraan, ja kurkottamaan tätä kohti. Edelleen, luottamuksen kasvaessa, ohjaaja voi alkaa tarjoamaan lisää ruokaa suoraan koiralle, ja lopulta suoraan koiran kuppiin. Koira oppii, että ihminen ei ole kilpailija, eikä uhka, vaan se on positiivinen asia, ja tietää lisää ruokaa. :) Kun halutaan, että koira irrottaa ja luovuttaa jotakin, joka sillä jo on hallussaan, opetetaan koiralle vaihtoharjoitusten kautta "Irti" -käsky.
Ensin koiralle annetaan esim. lelu, ja kun se on tarttunut siihen ja retuuttaa sitä suussaan, tarjotaan toisesta kädestä jotakin muuta, esim. herkkupala tai toinen lelu. Sillä hetkellä, kun koira irrottaa otteensa, sanotaan "Irti", ja annetaan sille vaihtoesine/herkku tilalle palkkioksi. Pikkuhiljaa, aletaan käskysana sanomaan juuri ennen, kuin vaihdossa annettava palkkio tuodaan koiran eteen. Kun harjoituksia jatketaan, ja "irti" -käskyn merkitys koiralla vahvistuu ja selkiytyy, voidaan harjoitusta vaikeuttaa ja vaihtoesineen (=palkan) antamista viivyttää. Tässä vaiheessa voidaan myös palkkana käyttää alkuperäistä lelua, ja jättää vaihto pois. Eli leikitetään koiraa lelun kanssa (vetoleikki) hetken aikaa, ja mennään sitten passiivisiksi (lelu pidetään paikoillaan, leikki loppuu) ja annetaan "Irti" -käsky. Kun koira päästää irti, se palkataan jatkamalla jälleen leikkiä (tarjotaan sille samaa lelua uudestaan, ja annetaan sen voittaa se itselleen). |
AuthorJennin Lauma Archives
August 2013
Categories |