~Taas valo viiltää taivaanrantaa
Se päivän yöstä erottaa
On tullut aika pois se antaa
Jota niin paljon rakastaa
Sen järjellä me ymmärrämme:
kun toinen lähtee, toinen jää
Vain pieni lapsi sisällämme
ei sitä tahdo käsittää
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin
Niin monet kerrat tähän rantaan
olemme tulleet ennenkin
Jättäneet kahdet jäljet santaan
Nyt yhdet vain vie takaisin
Siis hyvää matkaa ystäväni
en enää puhu enempää
Tärkeimmän tiedät ja se riittää
Muu on nyt yhden tekevää
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin~
(Markus Bäckman)
Se päivän yöstä erottaa
On tullut aika pois se antaa
Jota niin paljon rakastaa
Sen järjellä me ymmärrämme:
kun toinen lähtee, toinen jää
Vain pieni lapsi sisällämme
ei sitä tahdo käsittää
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin
Niin monet kerrat tähän rantaan
olemme tulleet ennenkin
Jättäneet kahdet jäljet santaan
Nyt yhdet vain vie takaisin
Siis hyvää matkaa ystäväni
en enää puhu enempää
Tärkeimmän tiedät ja se riittää
Muu on nyt yhden tekevää
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin~
(Markus Bäckman)
_________________________________________________________
"Fabio"
(Jennin Lauman Feikkiblondi)
5.7.2010 - 19.2.2011
Valkoinenpaimenkoira / White Swiss Shepherd
-KoiraNet-
Fabio jätettiin kotiin Diegon ja Lumin pentueesta, mutta suureksi suruksemme nuorimies menehtyi aivan liian varhain.
Fabiolla tuntui olevan epäonnea matkassaan kohtuuttomasti; nelikuisena siltä katkesi reisiluu liukastuttuaan eräänä syksyisenä iltana metsälenkillä kallionreunalta kivikkoon. Murtumakohta oli kasvulinjassa aivan polven yläpuolella, ja saatiin leikattua kohtalaisen hyvällä ennusteella. Rankoista operaatioista huolimatta, poika toipuikin erinomaisesti. Puolenvuoden ikään päästyään siitä ei enää edes huomannut, että jalka oli pari kuukautta aikaisemmin leikattu. Kauaa ei iloa kuitenkaan kestänyt.
-Järkytykseksemme, vain reilun 7kk:n ikäisen Fabion kohtaloksi koitui loshäätölääkkeestä saatu ivermektiinimyrkytys.
__________________________________________________________
"Jitro"
(Kefeus Jidris Chugiak)
10.5.1999 - 9.4.2009
Siperianhusky
-KoiraNet-
Ostin Jitron laumaamme kesällä 2007 Kaskimaan kennelistä.
Olin etsinyt tietyn sukuista, Anadyr -linjaista aikuista huskynarttua jolla edetä omassa kasvatustyössäni. Jitro edusti näitä linjoja, ja olin tyytyväinen sen aikaisempiin jälkeläisiin (2 pentuetta Kaskimaan kennelissä), enkä siksi epäröinyt ostopäätöstä vaikka meille saapuessaan Jitro oli jo 7 -vuotias.
Valjakossa Jitro juoksi johdossa. Se oli luonteeltaan tasapainoinen, vahvahermoinen, itsenäinen ja ystävällinen, toisinaan itsepäinenkin. Rakenteeltaan ja tyypiltään Jitro oli kaunis siperianhusky, ja sen allekirjoittivat myös hienot näyttelysaavutukset.
Suunnitelmien mukainen, kennelini toinen -eli B-pentue, syntyi Jitrolle huhtikuussa 2008. Kuudesta pennusta kotiin jätettiin narttu "Benja", josta kuoriutui jo alle 1,5 -vuotiaana äitinsä veroinen kaunotar ja valjakon johtajakoira.
Pentueen vieroituksen jälkeen Jitro muutti kennelistämme vielä kerran uuteen kotiin:
ansaituille eläkepäiville ja nuorten koirien opettajaksi lähiseudulla asuvan valjakkoharrastaja-ystäväni luo.
Pääsin hyvästelemään Jitron sen viimeiselle matkalle keväällä 2009, jolloin tämä kultainen koiravanhus jouduttiin viemään eutanasiaan sen saatua epileptistyyppisiä kohtauksia. Ruumiinavauksessa kohtausten syyksi selvisi kasvain (Meningiooma) aivoissa, sekä pahanlaatuinen (Adenokarsinooma) kasvain oikean lisämunuaisen kuorikerroksessa.
Kiitos Paula Similälle hienosta koirasta, sekä Maria Heinolalle parhaimmasta mahdollisesta hoidosta ja huolenpidosta Jitron viimeisenä vuotena.
Jitro elää muistoissamme, sekä taakseen jättämien jälkeläistensä silmistä loistavassa elämän riemussa!
__________________________________________________________
"Talvikki"
(Wintry Talvikki)
19.8.2005 - 1.7.2008
Siperianhusky
-KoiraNet-
Talvikki oli ensimmäinen siperianhuskyni, ja muutti minulle Wintry -kennelistä vuotiaana.
Jo alusta asti Talvikki oli ilmiömäinen johtajakoira valjakossa. Sen luotettavuuteen ei vaikuttanut se mentiinkö urattomalla umpisella. Käskyt Talvikki oppi aina kerrasta, ja noudatti niitä tarkasti.
Rakenteeltaan Talvikki oli lyhyt ja pystylanteinen, mikä aiheutti sen, että nopeudessa se hävisi sulavalinjaisemmille koirille, ja häntä oli tiukalla pystykorva-kiepillä selän päällä (juostessakin).
Ihmisiä kohtaan Talvikki oli ystävällinen, joskin hiukan pidättyväinen vieraita kohtaan.
Leikkiessään painileikkejä lauman muiden koirien kanssa, sillä oli tapana kuumeta vähän yli. Pienikokoisesta huskynartusta lähti myös varsin möreä ärinä leikin tiimellyksessä.
Ongelmaksi Talvikin kohdalla muuttui sen hallitsematon saalisvietti, joka kohdistui kaikkeen sopivan kokoiseen liikkuvaan... myös toisiin sitä pienempiin koiriin.
Kun piirre ensimmäisen kerran minulle valkeni, ehti se jo maksaa yhden pienen koiran hengen.
Myöhemmin tämä piirre aiheutti ongelmia myös omassa laumassa, kun talossa oli pentuja. Valjakossa se oli myös stressitekijä, kun johdossa oli koira johon ei tältä osin enään luottanut.
Kesällä 2008 B-pentujemme ollessa vilkkaimmillaan, syntyi laumassani kahakkaa kun lauman muut koirat kävivät yhteistuumin Talvikin kimppuun, suivaantuneina sen kiihkoisaan suhtautumiseen pentuja kohtaan. Tämä oli minulle viimeinen pisara. En halunnut enempää vahinkoa tapahtuvan, vaan katsoin olevan parasta luopua Talvikista. Koska kyseessä oli luonteesta johtuva ongelma, en periaatteideni vuoksi myynyt tai antanut Talvikkia eteenpäin. Päädyin siis Talvikin eutanasiaan 1.7.2008.
______________________________________________________
"Önni"
(Salomaan Bodyguard)
10.12.2000 - 22.7.2008
Alaskanmalamuutti
-KoiraNet-
Önni oli SE ENSIMMÄINEN rekikoirani, -haaveideni täyttymys, jota oli vuosia toivottu ja odotettu. Önni opetti minulle paljon.
Se oli suurikokoinen (säkä 75cm, paino 55kg) malamuuttiuros. Kaunis koira, ja hyvin persoonallinen.
Ihmisiä Önni rakasti tasapuolisesti, paitsi että mammanpoika Önni oli silti eniten. :o)
Muihin uroskoiriin Önni suhtautui yleensä malamuuttimaisella machoilulla. Tätä puolta harjoittelimme ahkerasti, ja iän sekä kastroinnin myötä Önni tasaantui selvästi. Koskaan se ei kuitenkaan ollut kuvailtavissa sosiaaliseksi, ja aina piti olla tarkkana sen kanssa.
Muuten se oli luonteeltaan varsin mahtava tapaus, ja erittäin rakas koira minulle.
Önni sai yhdessä Sampon kanssa Suomen Kennelliiton myöntämän SANKARIKOIRAN arvonimen vuonna 2005, pelastettuaan kolme miestä 17.1.2005 hyisestä merivedestä varmalta kuolemalta. Edeltäneenä kesänä Önni myös esti täpärästi läheistä asuinaluetta uhanneen metsäpalon riistäytymisen käsistä, johdattamalla minut kytemistilassa olleen kelopuun luo, joka palomiesten saapuessa roihusi jo ilmiliekeissä. Aisteiltaan Önni siis oli tarkka, ja ruumiinkieleltään selkeälukuinen koira.
Önnin kohtaloksi muodostui terveys. Jo kolmikuisena pentuna Önnin vatsa reistaili jatkuvasti. Se oli koko ajan nälkäinen, söi paljon, mutta laihtui silti. Vatsa ei toiminut normaalisti, vaan oli joko täysin kuralla tai vähintäänkin puuroinen.
Puolivuotiaana tarkoissa tutkimuksissa Önnillä todettiin synnynnäinen haimavika (haiman vajaatoiminta/EPI). Käytännössä siis Önnin haiman eksokriininen osa, jonka tehtävänä oli tuottaa ruoansulatusentsyymejä ja huolehtia suoliston bakteeriflooran tasapainosta, oli surkastunut pois.
Önni joutui loppuelämän lääkitykselle. Se sai suolistoa tasapainoittavaa antibioottia, sekä ruoansulatusentsyymejä ruoan mukana.
Näillä toimilla Önni kykeni elämään seurakoiran elämää, mutta aika-ajoin vatsa silti oli kuralla ja Önni selvästi väsynyt. Myös itselle se oli uuvuttavaa, ja toisinaan epätoivo valtasi mielen.
Tiesin että yhteinen aikamme voisi koska tahansa päättyä.
Lisäksi Önnillä todettiin lievä lonkkaniveldysplasia jo kaksivuotiaana. Iän myötä ja varmasti myös haimavian seurauksena dysplasia pahentui, ja kuusivuotiaana Önni alkoi oireilla. Sen oli välillä vaivalloista nousta ylös makuuasennosta, tai se saattoi ulvahtaa kivusta tietynlaisissa asennoissa.
Hoidimme tätä kipulääkkein.
Kesällä 2008 Önnin käytös alkoi muuttua ärtyisäksi. Se oli selvästi kipeä lääkityksistä huolimatta. Veimme Önnin eläinlääkärin tutkimuksiin ja saimme varmuuden, että suolistossa oli jälleen paha tulehdus päällä.
Tulin siihen tulokseen että oli aika jättää hyvästit rakkaalle ystävälle. Önni vietiin eutanasiaan 22.7.2008.
Se oli yksi elämäni vaikeimmista päivistä, ja tulen kaipaamaan Önniä varmasti aina.
__________________________________________________
"Jimi"
(Aurinkoisen Captain Hook)
Belgianpaimenkoira Tervueren
-KoiraNet-
Jimi oli äitini (kennel Aurinkoisen) kasvatti hänen C-pentueestaan. Toimi vierailevana tähtenä perheessämme aina kun tarvitsi hoitopaikkaa omistajiensa matkojen tms ajaksi.
Aivan ihana koira, ja toista yhtä ihanaa belgiä en ole vielä tavannut!
Hurmaava herrasmies niin luonteeltaan kuin komean ulkonäkönsäkin puolesta. :o)
_________________________________
"Cora"
(Quora Of The Two)
Belgianpaimenkoira Tervueren
-KoiraNet-
Cora oli mahtava tapaus! Ensimmäisen kerran kun näin Coran, se oli mielestäni rumin koskaan näkemäni belgi. Muistan kuinka haukuin sitä 'nupokuonoksi', ja arastelin sen tummaa olemusta :) (olin 9v).
Cora tuli meille nuorena entisestä sijoituskodistaan 'käytösongelmien' vuoksi korjattavaksi. Coran kanssa alettiin harrastamaan agilitya, raunioita ja TOKOa Nopeasti koirasta kuoriutui upea perheenjäsen! Ulkoisestikin koira kaunistui päivä päivältä.
Coran hauska piirre oli 'kaksikielisyys', kun synnyinkennelissään sille oli puhuttu englantia, ja Suomeen tuontinsa jälkeen koulutus oli ollut suomenkielistä.
Samoilimme Coran kanssa metsissä, ja leikimme naapurin lasten kanssa pihalla piilosta. Joku lapsista piti Coraa kiinni kun muut menivät piiloon, ja Cora etsi sitten yksitellen kaikki.
Coralla on kahden pentueen verran jälkeläisiä Suomessa.
_______________________________
"Milli"
(Aurinkoisen Call Me Love)
9.5.1992 - 2006
Belgianpaimenkoira Tervueren
-KoiraNet-
Milli oli myös oma kasvattimme, Jimin sisko C-pentueesta. Milli oli omasta valinnastaan sisareni Johannan koira, mutta hänen asuessaan vuoden Englannissa, oli Milli minun paras retki- ja mökkeilyseuralainen. Kävin Millin kanssa myös monesti hiihtämässä meren jäällä Laajasalon ympäri, ja vaikka mukava hiihtokaveri Milli olikin, etenkin vastatuulen painaessa vasten kasvojani, haaveilin entistä enemmän omasta rekikoirasta, joka kyydittäisi hiihtäjää vauhdikkaasti kelissä kuin kelissä..!! :o)
Milli oli jätetty C-pentueesta kotiin jatkojalostusta ajatellen, mutta muutoin erinomaisen luonteensa miinuspuolena Milli oli laukausarka, eikä sillä siksi koskaan jatkettu sukua. Millin kanssa harrastettiin TOKOa.
______________________________________________
"Lennu"
(Pyrytuulen Belinda)
13.5.1987 - 2002
Belgianpaimenkoira Tervueren
-KoiraNet-
Lennu oli hassu koira, joka sai paljon erilaisia lempinimiä elämänsä aikana. :o) Näyttelyissä Lennu pärjäsi hyvin. Luonteeltaan se oli mukava koira, joka tykkäsi olla perheensä mukana kaikessa.
Lennusta tuli äitini kennel Aurinkoisen ensimmäisen (A-)pentueen emä, ja lisäksi sillä oli yhdet pennut Pyrytuulen kennelissä.
Eläkepäivänsä Lennu vietti serkkuni perheen parissa omakotitalon pihamaata ja siellä temmeltäviä lapsia vahtien. :-)
______________________________________________
"Jupi"
(Oud-Sabbinge Jupiter Von Heino)
16.7.1988 - 1990
Belgianpaimenkoira Tervueren
-KoiraNet-
Jupi oli huippukaunis Tansakantuonti-uros, joka ehti lyhyen elämänsä aikana niittää mainetta näyttelykehissä. Muotovalionarvoon vaadittavat kolme SERT:iä sillä oli kasassa jo vuoden vanhana.
Jupista oli tarkoitus saada jalostusmateriaalia 90-luvun kapeaan belgikantaan äitini kennelin (Aurinkoisen) nartuille. Valitettavasti 'moni kakku on vain päältä kaunis' ja joskus haaveet murtuvat;
Luonteensa puolesta Jupi oli lapsiperheen arkeen ja tulevaisuuden jalostus-suunnitelmiin sopimaton, ja jouduimme hyvästelemään sen jo varsin nuorena.
-Vaikka oman perheen parissa Jupi olikin aivan ihana, normaali elämä sen kanssa ei voinut onnistua heikon hermorakenteen ja suuren terävyyden muodostaman arvaamattoman coctailin vuoksi. Jupin eutanasia toteutettiin kauniisti pyytämällä eläinlääkäri kotikäynnille;
Jupi sai nukkua ikiuneen omassa kotonaan sylissämme maaten.
____________________________
"Donna"
(Donna)
13.2.1986 - 1992
Belgianpaimenkoira Tervueren
-KoiraNet-
Donna oli perheemme ensimmäinen belgi, ja tuohon aikaan (80-luvulla) tervukanta oli Suomessa pieni.
Kuten minulle rekikoirat ovat olleet lapsuudesta saakka haave ja mielenkiinnon kohde, oli äidilläni ollut haave 'punaruskeasta paimenkoirasta', ja sellaisen määritelmän tervueren täytti tarkasti! Näin belgit tulivat perheemme elämään. :o)
Donna oli vahvahermoinen ja itsevarma narttu. Sen kanssa harrastettiin mm. TOKOa.
Donna kuoli kuuden vuoden iässä sydänkohtaukseen omalla pihalla kesken palloleikin, ja ruumiinavauksessa syyksi selvisi sydämenlaajentuma. Mitään merkkejä siitä ei ollut näkynyt aikaisemmin, mikä varmasti myös johtui Donnan tarmokkaasta luonteesta.