Thulen Minihuskyt
Thulean Minihuskies

Thulen Minihusky eli Thulenpystykorva on pieni (keskimäärin 5-12kg) seurapystykorva.
Rotu ei toistaiseksi ole tunnustettu minkään kenneljärjestön toimesta. Rodun kantakirjat ovat yhä auki ja jalostuksessa käytetään vielä roturisteytyksiä kantarotuihin. Rotua jalostetaan Suomessa.

Thulen Minihusky on alkukantainen, valpas, aktiivinen, omalle perheelleen seurallinen, ketterä, ja nokkela pieni koira, joka sopii ihmiselle / perheeseen, missä koiran kanssa liikutaan ja touhutaan paljon ja se osataan peruskouluttaa. Pienestä koostaan huolimatta tämä koira tarvitsee johdonmukaisen tapakasvatuksen ja huolellisen sosiaalistamisen kaikkiin asioihin, joihin sen halutaan sopeutuvan, jotta siitä kasvaa miellyttävä ja reipas seurakoira.

Jalostuksessa tavoitteena on pitkä-ikäinen ja perusterve seurakoira, joka ulkoisesti tuo mieleen arktiset pystykorvat.
Thulen Minihusky on säänkestävä ja sopii suomalaisiin olosuhteisiin lenkki- ja retkikaveriksi, sekä esim. koirajuoksuun -ja hiihtoon, agilityyn, tokoon, rallytokoon, koiratanssiin, ja etsijäkoiratoimintaan.

​Yleisesti maailmalla "minihuskyiksi" nimitetään monia tämän tyyppisiä koiria, eli termi voi johtaa harhaan.
Thulen Minihusky on kuitenkin täysin oma jalostusohjelmansa, joka on saanut alkunsa Suomessa
2000-luvulla, ja jota viedään eteenpäin erityisin,
omaleimaisin kriteerein.
Jalostusohjelman jokainen yhdistelmä on valittu siten, että se vie rodun kehitystä eteenpäin.

Esimerkiksi USA:ssa jalostetaan minihusky-termin alla kulkevia koiria erillisenä "rotunaan" ja erilaisina suunnittelemattomina mixeinä. Sen lisäksi maailmalla jalostetaan Pomskyja (pomeranian x siperianhusky) eri asteisin F-sukupolvin. Pomskyja kasvatetaan ja jalostetaan vakiintuneiden kasvattajien toimesta huolellisen jalostusohjelman mukaan, mutta myös tarkemmin suunnittelemattomia mixejä on kaupan sillä nimellä.
Lisäksi UKC:n (United Kennel Club) alaisuudessa USA:ssa kasvatetaan Alaskan Klee Kaita, joka on niinikään kokonaan oma rotunsa. Klee Kai on paraikaa hyväksyttävänä American Kennel Clubissa uutena rotuna.
Klee Kai on valitettavasti kapean geenipoolin rotu, pohjaten vain 8-9 kantakoirayksilöön, ja joka jalostettiin tiukalla sukusiitoksella parissa vuosikymmenessä. Klee Kaille ei toistaiseksi (v. 2025) ole laadittu risteytysohjelmaa geenipoolin laajentamiseksi, vaikka perinnöllisyystieteiden ammattilaiset, sekä osa omistajista ja kasvattajista on risteytysohjelman puolesta puhuneet jo todella pitkään. Rodun kantakirjat suljettiin kun sen rekisteröinti UKC:ssa alkoi.
​Tämä risteytysohjelman tarve jakaa AKK harrastajia eri leiriin ja on yksi syy siihen miksi Suomessakin aloitettiin kokonaan uuden rodun, Thulen Minihuskyn jalostus.

Thulen Minihuskyn taustalla on toistaiseksi (7/2025) viisi kantarotua, joista neljä FCI:n tunnustamaa: shiba, schipperke, siperianhusky ja kleinspitz, sekä viidentenä FCI:ssä tunnustamaton Alaskan Klee Kai, jota rekisteröidään toistaiseksi vain USA:ssa. Lisäksi huomionarvoista on, että osan kleinspitzien taustoista löytyy myös mittelspitz sekä pomeranian, sillä joissakin maissa saksanpystykorvat rekisteröidään rotuun koiran aikuiskoon perusteella. Thulenminihuskyn jalostukseen käytettyjen kleinspitzien sukutauluista löytyykin myös mittelspitzejä ja pomeranianeja. Näin ollen geneettisesti kantarotuja on 7.
​
Kyse on siis omaleimaisesta koiratyypistä, joka poikkeaa ainutlaatuisella tavalla edellä luetelluista muista minihusky -kategorian koirista. Osin erot johtuvat eri kantaroduista, ja osin siitä, että Thulen Minihuskyn jalostus on aloitettu genetiikan aikakaudella, mikä on tuonut lisää työkaluja jalostukseen. -On voitu poissulkea tunnettuja sairausgeenejä ja täsmällisemmin jalostaa joitakin haluttuja ominaisuuksia ulkomuodossa. Thulen Minihusky on mukana koirien geenitutkimuksessa, ja sillä on oma rotuprofiili MyDogDNA-paneelissa, jonka avulla rodun terveyttä ja geneettistä monimuotoisuutta seurataan.
Thulen Minihuskyyn on haettu selkeästi erilaisia asioita luonteen ja rakenteen suhteen, verrattuna jo olemassa oleviin minihusky-tyypin koiriin, ja nämä erot ovat jo nyt havaittavissa populaation tasolla.

Tämän uuden rodun kanta vakiintuu ja tasaantuu koko ajan jalostustyön edetessä, mutta mihinkään "kloonijalostukseen" ei rodussa edes tähdätä, vaan monimuotoisuus saa näkyä myös fenotyypissä (ilmiasussa), sen lisäksi että sitä genotyypissä varjellaan ylläpitääksemme rodun terveyttä ja elinvoimaa nyt ja tulevaisuudessa. Hieman eri kokoisille thulenminihuskyille on myös omat kannattajansa, johon vaikuttaa mm. omistajien harrastustavoitteet ja elämäntapa.
​

Luonteeltaan Thulen Minihusky on tuttuja ihmisiä kohtaan seurallinen, omaan perheeseen syvästi kiintyvä, vieraita kohtaan mieluiten avoin (tavoite) tai korkeintaan pidättyväinen, eloisa, liikunnallinen ja fysiikaltaan kokoonsa nähden hyvin atleettinen ja kestävä koira.
Joitakin Klee Kaille (yksi kantaroduista) tyypillisesti pidättyviä ja vieraisiin epäluuloisesti suhtautuvia yksilöitä kuitenkin löytyy. Onkin tärkeää tutustua kantarotujen luonteisiin ja muihin ominaisuuksiin, sekä perehtyä siihen miten nämä eri rodut ovat painottuneina kussakin pentueessa, ymmärtääkseen mitä voi olla odotettavissa thulenminihuskyn kanssa. Koiran luonteeseen vaikuttaa valtavasti myös ympäristö, sosiaalistaminen, sekä koulutus ja alkukantaisten pystykorvien kohdalla näillä on erityisen tärkeä merkitys.
​
Thulen Minihuskyn pentuja ei jalostusohjelman alussa myyty lainkaan, eikä vieläkään kaikista pentueista riitä luovutettavaksi jalostusohjelman ulkopuolelle. Myyntiin päätyville pennuille valitaan rodulle ja kullekin pentu-yksilölle sopivat kodit huolellisesti, huomoioiden kantarotujen painotus kussakin pentueessa. Rodun jalostusohjelman kannalta on hyvin tärkeää, että yhteys koirien omistajiin säilyy ja koirista saadaan kerättyä kattavasti tietoa niin terveyden ja luonteen osalta. Tätä varten käytössä on myös omistajille tarkoitettu thulenminihuskyn terveys- ja luonnekysely.

Saalisviettiä on kaikilla TM:n kantaroduista ja siten siis myös näilläkin, eli näkö-ärsykkeestä "minskyt" lähtevät helposti saaliin perään, jos ei koiraa ehdi ensin kutsua pois tilanteesta. Siksi rotu ei oletusarvoisesti sovellu irtipidettäväksi aitaamattomalla alueella, ja ketteryytensä sekä nokkeluutensa vuoksi ne edellyttävät myös riittävän korkeita ja huolellisesti tehtyjä aitoja, jotta voidaan varmistua siitä etteivät pääse karkaamaan riistan perään. Nämä koirat eivät kuitenkaan aktiivisesti hakemalla hae riistaa, eli eivät sovellu metsästyskäyttöön ja vaativat yleensä sen näköärsykkeen. Näin ollen puhutaan yleisesti voimakkaasta saalistusvietistä, mutta heikohkosta riistan etsintämotivaatiosta.

Thulen Minihuskyt ovat hyvin laumasidonnaisia koiria ja perheeseensä ne kiintyvät voimakkaasti, mikä tekee niistä kontaktihakuisia ja haluttomia irtautumaan kovin kauas omista porukoista ilman syytä. Koiran irti pitäminen on riski, ja sitä säädellään Suomessa myös lailla, mutta koska tätä usein kysytään, niin todettakoon, että irti pito maanomistajan luvalla metsässä tms voi onnistua, JOS suhde koiraan ja luoksetulokäsky on kunnossa, ja omistajalla tilannesilmää milloin koira on syytä kutsua luo (esim. saaliseläin näkökentässä). Jokunen TM elää myös tallikoiran arkea ja ovat hyvin pärjänneet. Valvomatta aitaamattomaan pihaan en suosittele jättämään yksin. -Sen verran seikkailunhalua ja itsenäisyyttäkin näissä koirissa on.

Ainoana koirana perheessä elävän minihuskyn paikka on sisäkoirana perheen parissa. Ulkotarhassa nämä koirat pärjäävät turkkinsa puolesta ja viihtyvät mikäli niillä on seuraa sekä asialliset tilat sääsuojineen, ja pääsevät kuitenkin päivittäisiin harrastuksiin ja lenkille. Oman laumamme aikuiset koirat viettävät suurimman osan ajastaan ulkona vuoden ympäri. Pennut syntyvät ja kasvavat aina sisällä, tottuen kodin ääniin ja oppien sisäsiisteyden alkeet.

Vahtivietti vaihtelee – suurinosa hälyttää haukulla vieraista omalla tontilla ja kotia vahtiessaan, mutta eivät hauku ilman syytä, eivätkä räksytä turhan päiten kaikkea liikkuvaa, kuten lintuja ja oravia tms. Useimmat reagoivat ulvomalla esim. hälytysajoneuvojen sireeniin tai kuullessaan toisen koiran ulvovan jossakin. Ääntelytaipumukset vaihtelevat hyvin paljon olosuhteiden pohjalta ja siihen vaikuttaa kantarotujen painotus kunkin yksilön taustoissa, sekä perheen mahdollisten muiden koirien äänenkäyttö ja ympäristön äänet. -Laumassa ulvomisherkkyys kasvaa.
​

 Thulen Minihuskyn pennut mikrosirutetaan ja tarkastetaan eläinlääkärin toimesta ennen luovutusta ja omistajatiedot rekisteröidään valtion Koirarekisteriin (Ruokavirasto). Koiran on voinut myös rekisteröidä Turvasiru -tietokantaan, sekä Suomen Kennelliiton FIX -rekisteriin.
Vuodesta 2022 vuoden 2024 kesään asti Thulen Minihuskyt rekisteröitiin  Datacanis -jalostustietokantaan, jossa ylläpidettiin niiden suku- ja terveystietoja, mutta valitettavasti kyseinen tietokanta lopetti toimintansa lokakuussa 2024. Toivottavasti jokin toinen vastaava palvelu avattaisiin, jotta voisimme jälleen jatkossakin rekisteröidä suku- ja terveystiedot avoimeen tietokantaan. Suomen Kennelliiton FIX -rekisteri ei valitettavasti julkaise tunnustamattomien rotujen ja sekarotuisten koirien sukutaulutietoja, eikä aivan kaikkia terveystuloksiakaan.

Kuten edempänä mainittu, Thulen Minihuskylla on oma rotuprofiili MyDogDNA tietokannassa, josta populaation geneettistä monimuotoisuutta ja yleistä terveydentilaa seurataan jalostuksen edetessä.
Kaikki tähän mennessä (8/2025) dna testatut Thulen Minihuskyt ovat olleet vapaita kaikista testin sisältämistä sairausgeeneistä, ja ainoastaan matalaraajaisuutta tuottava CDDY -geeni, joka tutkimusten mukaan voi nostaa riskiä selkärangan rappeumiin, on löytynyt joiltakin yksilöiltä, kuten sitä esiintyy myös joillakin kantaroduista. Ko. geeni tuli osaksi MyDogDNA paneelia vuonna 2024, eli on vasta siitä alkaen voitu tunnistaa. Thulenminihuskyn perimän monimuotoisuuden mediaani on 43%, eli huomattavasti rotukoirien keskimääräistä mediaania (34,2%) parempi. Vertailun vuoksi mainittakoon, että suositun seurakoirarodun, collien mediaani on vain 21,1%.
Tarkoitus on säilyttää rotu verrattain terveenä ja monimuotoisena jatkossakin. Jalostuksen apuna käytetään geenitestien ohella eläinlääketieteellisiä tutkimuksia. Jalostukseen käytettäviltä Thulen Minihuskyilta tulee tutkia vähintään polvet ja sydän, sekä geenitestein eliminoida riski tiettyihin sairauksiin joita sen kantaroduissa esiintyy ja joihin on geenitesti olemassa.  Kantarotujen osalta huomioidaan kunkin rodun PEVISA-ehdot ja rotuyhdistysten jalostus-suositukset, kun risteytysohjelmaan ollaan tuomassa uutta rotua tai kantayksilöä.
Polvet tulee olla kliinisesti terveet ja mikäli toisella vanhemmalla on polvitulos 2 tai sitä huonompi, tulisi toisella vanhemmalla olla tulos 0/0 ellei jotakin erityisen painavaa syytä ole poiketa tästä suosituksesta.
Osalta Thulen Minihuskyja on myös kuvattu lonkkia, kyynäriä, selkä, ja peilattu silmät. Näissä ei ole toistaiseksi ilmennyt vikoja.
Osa riskin suhteen oleellisimmista silmäsairauksista, kuten verkkokalvon rappeuma (PRA) ja perinnöllinen harmaakaihi (HC) sisältyy geenitestiin. Suosittelemme kuitenkin myös silmäpeilausta, jotta mm. distichiasis ja kyynelkanavan ahtaumat, joita osalla kantaroduista esiintyy, voidaan myös poissulkea.
Jalostustyötä viedään eteenpäin siis samoin kriteerein kuin useiden jo kenneljärjestöissä tunnustuettujen rotujen.

Omistajille jaettavan terveys- ja luonnekyselyn perusteella Thulen Minihuskyilla tähän mennessä (8/2025) diagnosoidut viat/sairaudet ovat yksi sydämen läppävika ja yksi 1. asteen eli lievä sivuääni. Polvissa muutama 1, muutama 2-asteen, kaksi 3-asteen ja kaksi 4-asteen patellaluksaatiota, eli polvinivelen löysyyttä, jota esiintyykin kaikissa muissa kantaroduissa siperianhuskya lukuunottamatta. Neljällä yksilöllä on ilmennyt epileptistyyppinen kohtaus, ja epilepsia-diagnoosi on kolmella  koirista. Yhdellä on kohtaus jäänyt toistaiseksi vain yksittäiseksi, ja aikaa siitä on kulunut jo pari vuotta. Kantaroduista erityisesti schipperkellä, siperianhuskylla ja alaskan klee kailla on tavattu epilepsiaa,  ja sitä esiintyy jossakin määrin yksittäistapauksina kaikilla koirilla rotuun katsomatta.
Polvia pidämme suurimpana terveysriskinä rodussamme ja niitä kannustamme kotikoirienkin omistajia tutkimaan, jotta mahdolliset nivelongelmat tulevat ajoissa tietoon, ja saamme myös dataa rodustamme.
Kuvattujen koirien lonkat, kyynärät ja selät ovat olleet terveitä (lonkat A, ja yksi kpl B ja kyynärät 0). Näitä emme pidä merkittävänä riskinä rodussa ainakaan tällä hetkellä, eivätkä ne ole tilastollisesti erityisen suuri riski kantaroduissakaan ja vain shiballa ne kuuluvat PEVISA:an.

Thulen Minihuskyilla on omistajilta kerättyjen terveys- ja luonnekyselytietojen mukaan erittäin harvinaisia purentaviat ja hammaspuutokset. Parilla yksilöllä on lievä alapurenta, joka ei haittaa koiran elämää. Kantaroduissa purentavikoja esiintyy alaskan klee kailla. Muilla ne ovat harvinaisia.
Toistaiseksi (8/2025) kannassa on vain kaksi kivesvikaiseksi jäänyttä urosta. Muutamalla urospennulla on kivekset laskeutuneet hieman myöhemmin; kuitenkin määräaikaan eli 1v. mennessä. IBD/ruoansulatuselimistön sairaus on diagnosoitu yhdellä koiralla, ja närästysoireita ja/tai ruokahaluttomuutta on raportoitu muutamalla koiralla. Kaksi hyvänlaatuista kasvaintapausta on raportoitu.

Kaikkien jalostukseen käytettyjen kantarotujen keskimääräinen elinikä on yli 10 vuotta, jopa 15 vuotta, joten tätä tavoittelemme myös Thulen Minihuskylla. Omaa ikätilastoa rodullamme ei vielä tässä sen jalostusohjelman ensimmäisten vuosikymmenten aikana varsinaisesti ole kertynyt, mutta kaikki viittaa siihen, että se noudattaa kantarotujen keskimääräistä elinikää.

Thulen Minihusky on jalostusprojekti, jota vastaavista lähtökohdista monet jo tunnustetut rodut ovat syntyneet ja kenties tämäkin rotu aikanaan myös tunnustetaan Kennelliitoissa. Maailmanlaajuisesti Suomi on kuitenkin yksi vaikeimmista maista saada jalostettua ja tunnustettua uusi rotu Kennelliitossa, vaikka Suomeen tuodaan kaikkein ahkerimmin muualla maailmassa jalostettuja uusia rotuja. Suomessa on kovat kriteerit ja ennakkoasenteet uusien rotujen jalostusta kohtaan. Kuitenkin kun tänne tuodaan muualla maailmassa jalostettuja uusia rotuja, harva miettii miten eettisesti ja kestävälle pohjalle ne on siellä luotu. Monissa muissa maissa on huomattavasti vähemmän lainsäädäntöä ohjaamassa eläinten jalostusta. Siksi ihmettelenkin sitä miksi juuri Pohjoismaissa, missä jalostus on verraittain tarkasti säädeltyä ja korkeatasoista, ei uusien rotujen jalostusta tueta. Tavallaan tuotanto on siis ulkoistettu sinne missä sitä säädellään vähiten. Mielestäni tämä on omituista ja kaksinaismoralistista.

Thulen Minihuskyn kantakirjat halutaan pitää vielä auki ja jalostusta viedä terveys sekä luonne edellä kohti tavoitteita. Hätäinen kantakirjojen sulku on useiden rotujen kohdalla johtunut kiireestä päästä näyttelyihin ja muihin liittojen alaisuudessa järjestettäviin, vain liittojen tunnustamille roduille tarkoitettuihin harrastuksiin.
Erityisesti juuri näyttelyt ovat olleet syy monien muiden rotujen hätäisiin tunnustamisprosesseihin ja niin kutsuttuun matadorjalostukseen (tiettyjä ihailtuja yksilöitä on suosittu jalostuksessa huomattavasti toisia enemmän, joka on johtanut niiden suhteettomaan rooliin koko rodun populaation tasolla, ja siten rodun sisäsiitosasteen kasvuun), ja ylipäätään ulkomuodon, mm. tiettyjen värien korostaminen jalostusvalinnoissa.  Tästä pinnallisesta jalostustavasta on ollut monille roduille suurta haittaa. Useat tunnustetut rodut kärsivät hyvin kapeasta geenipoolista ja sukusiitoksen mukanaan tuomista ongelmista, sekä liioiteltujen ulkomuotopiirteiden aiheuttamista sairauksista ja rakennevirheistä.
Onneksi keskustelu roturisteytyksistä ja kokonaan uusien rotujen kehittämisestä on lisääntynyt ja asenteet ovat päivittymässä vastaamaan nykytietoa suljettujen populaatioiden ja sukusiitoksen ongelmista, sekä terveen rakenteen merkityksestä koirien kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille.

​Thulen Minihusky on rakenteeltaan tasapainoinen ja luonnollinen, korkeuttaan hiukan pidempi, atleettisen vaikutelman antava arktinen pystykorva.
Tavoiteltu säkäkorkeus on 30-40cm.
Säkäkorkeus kuitenkin vaihtelee vielä risteytystaustasta johtuen ollen keskimäärin 30-45cm,
mutta tätä pienempiä ja suurempiakin yksilöitä on.
Tässä vaiheessa risteytysohjelmaa on myös välttämätöntä, että jalostukseen käytetään joitakin ihanteesta poikkeavan kokoisia yksilöitä. Jalostusvalinnoissa / yhdistelmiä tehtäessä on silti aina syytä huomioida, että sukupolvien edetessä suunta on kohti tuota tavoitetta. Northern Heart -kennelissä on myös alusta alkaen ollut eettinen periaate, että keinosiemennystä ei käytetä ja koirien on kyettävä astumaan sekä synnyttämään luonnollisesti. Tästäkin johtuen, toisilleen soveltuvien parien valinta on äärimmäisen tarkkaa työtä, jotta koirat kykenevät luonnolliseen astumiseen ja synnytykseen. Olemme onnistuneet tässä hyvin eikä synnytysvaikeuksia ole ollut nartuillamme.

Turkinlaatu on arktinen ja muodostuu vettä- sekä likaa hylkivästä, karkeammasta peitinkarvasta ja tiheästä, lämpöä hyvin eristävästä pehmeästä pohjavillasta. Kesäturkki on pohjavillaton ja karvanlähtoaikoina karvaa irtoaa runsaasti suhteessa koiran kokoon nähden. Thulen Minihuskyn tulee kestää Suomen sääolosuhteita ilman vaatettamista. Vaatteet voivat pahimmillaan jopa heikentää turkin kykyä eristää ja suojata koiraa säältä, joten soveltuvien varusteiden käyttäminen edellyttää oikeaa tietoa ja ymmärrystä.
Thulen Minihuskyn korvien tulee olla pystyt, tiheän, suojaavan karvan peittämät ja sopusuhtaiset koiran päähän nähden.
Kuono ja kallo ovat kiilamaiset ja otsapenger kohtuullinen. Pää ja ilme on hyvin kettumainen ja koiran yleisilme tuo muutoinkin mieleen villit koiraeläimet. Piirteissä ei tulisi näkyä koiran pieni koko; kääpiökoirille tyypilliset piirteet katsotaan ei-toivotuiksi virheiksi.
Silmät ovat mantelin muotoiset, hiukan vinot ja väriltään siniset, ruskeat, meripihkan kellertävät tai sekaväriset. Silmät voivat olla myös eri väriset. Silmät eivät saisi vuotaa. Kyynelkanavan ja silmäluomien rakenteen tulee olla normaali. Kantaroduista erityisesti klee kailla ja spitzeillä esiintyy vuotavia silmiä, jotka johtuvat mm. kyynelkanavan ahtaumasta ja/tai hankaavista ripsistä (distichiasis). Hyvin pienikokoisilla eli pienikalloisilla koirilla riski näihin kasvaa.
Häntä on kohtalaisen ylös kiinnittynyt, tuuheasti karvoittunut, ja usein maltillisella kippuralla selän yllä etenkin koiran ollessa valpas, mutta häntä saa myös laskeutua selkälinjan alapuolelle ja usein laskeutuukin varsinkin koiran ollessa levossa. Erittäin tiukalle kippuralle kiertyvä häntä ei ole toivottu.
Koiran liikkeen tulee olla vaivatonta ja antaa vaikutelman atleettisesta ja ketterästä eläimestä. Aktiivista elämää elävän Thulen Minihuskyn tulee kyetä vaivatta juoksemaan pitkiäkin matkoja, ja se kykenee ketterästi ylittämään esteitä.

Nimi 'Thule' viittaa Ultima Thuleen; myyttiseen pohjolaan, jollaiseen tällainen koira olisi helppo kuvitella. 
Minihusky -termi kuvaa osuvasti koiran ulkomuotoa, ja kutsumme rotuamme myös suomalaisittain Thulenpystykorviksi.

Luethan myös lisätietoja kantaroduista, ja vastauksia useimmin kysyttyihin kysymyksiin,  TÄÄLLÄ!

HUOM! Tämän sivun kuvagalleriat toimivat vain selain-näkymässä, joten jos katsot sivuja mobiililaitteella, vaihda selainnäkymään. Lisää kuvia ja videoita löydät myös Instagram tililtämme: @thulenminihusky, ja Facebookista Jennin Lauma, Northern Heart Oy