Harkitsetko minihuskyn hankintaa?
Tänne olen koonnut thulenminihuskysta haaveileville tietoa tästä uudesta, kehitteillä olevasta rodusta erityispiirteineen, sekä niistä vaatimuksista, joita minihusky omistajalleen asettaa.
Millainen koira on thulenminihusky?
Nämä koirat ovat mitä parhaimpia lenkki- ja retkeilykavereita, ja hyvin sosiaalistettuina sopeutuvat mainiosti monenlaisiin ympäristöihin, kunhan liikuntaa ja virikkeitä on tarpeeksi ja perus tapakasvatus yhteiskuntakelpoisuuteen hoidetaan mallikkaasti.
Aiempi kokemus koirista ei ole välttämätöntä, mutta se on eduksi, sillä alkukantaiselle pystykorvalle tyypillisiä piirteitä kyllä löytyy luonteessa, joten ihan helpoimmasta päästä seurakoiria nämä eivät ole. Mutta kunhan on johdonmukainen, kouluttaa koiraa halutuille tavoille positiivisen vahvistamisen kautta, ja asettaa samalla myös jämäkästi rajat kielletyn toiminnan osalta, niin näistä kasvaa mitä parhaimpia seurakoiria. Erittäin tärkeää on sosiaalistaa pentu heti pienestä pitäen kaikkiin niihin asioihin ja ilmiöihin, joihin sen tulisi tottua ja oppia suhtautumaan neutraalisti arjessaan.
Rotutyypistä ja jalostusohjelman taustoista:
Thulenminihuskya, kuten muitakaan minihusky-tyyppisiä rotuja ei toistaiseksi ole tunnustettu minkään FCI ( =kansainvälinen kennelliittojen kattojärjestö; Federation Cynologique Internationale) alaisen kenneljärjestön, kuten Suomen Kennelliiton toimesta. Alaskan Klee Kain osalta on käynnistetty vuonna 2021 alustava kantakirjaaminen AKC:ssa (pre-registration).
Thulenminihuskyn kantakirjat ovat yhä auki ja jalostuksessa käytetään vielä roturisteytyksiä kantarotuihin, jotta populaatiota saadaan rakennettua tavoitteita kohti, ja perimän monimuotoisuus pysyy riittävällä tasolla.
Rotua jalostetaan Suomessa, eikä rodun yksilöitä ole vielä suostuttu myymään Suomen rajojen ulkopuolelle, vaikka kysyntää on ollutkin.
Me olemme rodun pioneerit ja kyseessä on siis Northern Heart -kennelissä aloitettu jalostusprojekti. Yhteistyössä kanssamme on alusta pitäen ollut pari muuta kasvattajaa, mutta itsenäisesti toimivia useita erillisiä kasvattajia ei vielä (v.2024) ole, sillä populaation koko ja jalostuksen tila eivät yksinkertaisesti riitä vielä siihen. Thulenminihuskyn jalostus on varhaisessa ja herkässä vaiheessa, nyt toisella vuosikymmenellään. Ensimmäinen pentue, jossa kaikki viisi kantarotua ovat jo takana, syntyi v.2023. Pisimmälle oman rotumme sisällä jalostetuissa yhdistelmissä olemme nyt neljännessä - viidennessä sukupolvessa thulenminihuskyja. Useat kenneljärjestöt määrittelevät rodun, kun siinä on vähintään kolme sukupolvea taaksepäin saman rodun yksilöitä. Populaation koon tulee kuitenkin riittää elinvoimaisen kannan ylläpitoon myös pitkällä tähtäimellä, emmekä ole vielä valmiit hakemaan rodullemme tunnustusta, sillä geenipohjaa täytyy yhä laajentaa ja kantaa tulee populaatiotasolla saada vielä yhtenäistettyä. Omaleimaisen ulkomuodon omaavia koiria nämä kuitenkin jo ovat, ja erottuvat kyllä jo nyt selvästi omaksi rotutyypikseen myös muiden minihusky-tyyppisten koirien joukosta.
Thulenminihuskyt ovat varsin villin näköisiä, alkukantaisen pystykorvan ilmeen omaavia koiria, ja kuitenkin kätevän pienessä paketissa, seurakoiran funktiolla.
Jalostustyö alkoi halustani itse elää tällaisten koirien kanssa, sillä vajaat parikymmentä vuotta rekikoirien kanssa on saanut minut tykästymään alkukantaisiin pohjoisiin rotuihin, ja toivoin aikoinaan löytäväni pienemmän seurakoiran, jossa olisi samoja arvostamiani piirteitä. Mutta yksikään olemassa oleva minihusky-tyyppinen rotu ei vastannut jalostuseettisiä kriteerejäni terveyden ja luonteen suhteen, ja koska muutosta tähän ei ollut näköpiirissä, lähdin lopulta jalostamaan nämä kriteerit täyttävää uutta rotutyyppiä, hyödyntäen koulutukseni ja koiraharrastuksen kautta kertyneen ammattitaitoni, sekä kokemukseni koirista ja jalostuksesta.
Hankittuani aikoinaan rekikoirieni rinnalle ensimmäisen Klee Kain, sain oikeudet ko. rodun jalostustietokantaan ja järkytyin näkemästäni. Rotu oli luotu vain 9:sta kantakoirasta tiukkaa sukusiitosta käyttäen, ja yhden kantakoiran osalta linja on katkennut, eli koko rotu perustuu tällä hetkellä vain 8:aan kantakoiraan. Ko. rodussa on tämän lisäksi paritettu vanhempia omilla jälkeläisillään ja pentuesisaruksia keskenään, eli tehty niin tiukkaa sukusiitosta, joka esim. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa on kiellettyä (Suomessa rajana on serkusparitus). Tiesin välittömästi, ettei AKK rotuna ole kestävällä pohjalla, ja huolestuin sen tulevaisuudesta ja terveydestä.
Yritin vuosien ajan puhua USA:n rotuyhdistykselle AKKAOA:lle risteytysohjelman aloittamiseksi, mutta turhaan. Ajatus tyrmättiin ja siihen suhtauduttiin ikään kuin rodun "saastuttamisena" vieraalla aineksella, joka tuntui absurdilla, koska Klee Kai on myös luotu risteyttämällä tuntematonta alkuperää ollutta sekarotuista koiraa kahteen muuhun rotuun (schipperke ja american eskimo dog), ja risteytystaustaisiin rekikoiriin. Näitä kanta-yksilöitä on vain sillon ollut aivan liian vähän kokonaisen uuden rodun pohjaksi, eikä siihen aikaan vielä tiedetty genetiikasta niin paljon kuin nykyään tiedetään. Oli kummallista, että huolellisesti suunniteltua risteytysohjelmaa rodussa vastustetaan, mutta se oli vain hyväksyttävä tosiasiana, jota en voinut muuttaa.
Ajatus minihuskysta kuitenkin edelleen kiehtoi minua, ja tiesin, että haluaisin sellaisia vielä jatkossakin, mutta parempia.
Kaiken kaikkiaan minulla on ollut neljä Klee Kaita, joiden kanssa kävimme myös rotutapaamisissa ja tutustuimme kaikkiin ensimmäisiin Suomeen tuotuihin muihin Klee Kaihin. Päätin, ettei meille tule enää enempää Klee Kaita enkä ryhdy kasvattamaan niitä, vaan aloitimme itsenäisen risteytysohjelman Suomessa ja ryhdyimme jalostamaan kokonaan omaa rotua terveemmälle jalostuspohjalle. Klee Kain rakenteessa ja luonteessakin näen paljon parannettavaa, joten päätös oli luonteva, kun olimme muutaman muun jalostustieteiden ammattilaisen ja Klee Kain rotuna tuntevan ihmisen kanssa tätä sopivaa risteytysohjelmaa jo pitkään pohtineet ja suunnitelleet alunperin Klee Kain terveyhdyttämistä ajatellen.
Thulenminihuskyn pennut aina sirutetaan ja tarkastetaan eläinlääkärin toimesta ennen luovutusta. Pentueet rekisteröidään Datacanis -jalostustietokantaan (jonka toiminta käynnistynyt syksyllä 2021), sekä vuodesta 2023 alkaen käyttöönotettuun lakisääteiseen viranomaisrekisteriin Ruokavirastoon**. Omistajatiedot voidaan rekisteröidä lisäksi myös Turvasiru.fi -palvelussa tai Suomen Kennelliiton FIX -rekisteriin (uusi omistaja saa itse päättää).
**Vuoden 2023 alusta alkaen koiranomistajan täytyy ilmoittaa omistajatiedot Ruokavirastolle. Siihen asti omistajatiedoista on vastanneet nämä em. kolme rekisteriä, joista Kennelliiton FIX on harrastuksiin tähtääville ainut vaihtoehto tällä hetkellä, sillä enemmistö koiraurheilutapahtumista on Kennelliiton järjestämiä ja he edellyttävät, että osallistuvat koirat rekisteröidään heille. Löytöeläintalot ja poliisi & tulli kyllä saavat haettua tiedot muistakin rekistereistä, jos koira vaikka katoaa/varastetaan, tai sen kanssa matkustetaan.
Tässä vuonna v.2016 kirjoittamassani artikkelissa on koottuna tarkemmin tietoa Thulenminihuskyn jalostuksesta ja kantaroduista. Näiden artikkelissa esiteltyjen neljän rodun (alaskan klee kai, shiba, siperianhusky ja schipperke) lisäksi kleinspitz otettiin mukaan jalostusohjelmaan vuonna 2019, joten nyt kantarotuja on viisi. Kleinspitzin esittelyä ei ole vielä päivitetty artikkeliin. Tulevaisuudessa on mahdollista, että uusiakin rotuja otetaan vielä mukaan risteytysohjelmaan, mikäli se koetaan tarpeelliseksi.
https://drive.google.com/file/d/0B_TxMv1dKLnhMDVGQWJhZndKbHM/view?usp=sharing&resourcekey=0-d2dig763OkBy4EOkhIBacQ
Tuon esittelytekstin ohella, lisätietojen saamiseksi, suosittelen lukemaan kunkin kantarodun jalostuksen tavoiteohjelman eli JTO:n, joka on kattava kuvaus rodun historiaa, terveyttä ja luonneominaisuuksia.
Se sisältää rotujärjestössä yhteisesti päätetyt jalostustavoitteet sekä suositukset jalostuskoirille esimerkiksi terveystarkastusten ja enimmäisjälkeläismäärän suhteen.
Voimassa olevat jalostuksen tavoiteohjelmat kantaroduissamme;
Shiba:
https://drive.google.com/file/d/1Dm6uPPLxM6IuFmyO1_MP--Ion-c0I6-L/view?usp=sharing
Siperianhusky:
https://drive.google.com/file/d/1ZCUEIa4MUIiz8eUrPyDKug9WgbkUvtLK/view?usp=drivesdk
Schipperke:
https://drive.google.com/file/d/1WzhT7Awt65kbgGwAqComQbKexK5IsSpA/view?usp=drivesdk
Kleinspitz:
Rodulla ei ole JTO:ta.
Tietoa terveydestä ja suosituksista täällä:
https://www.pienpystykorvat.fi/rodut/jalostustoimikunta/jalostusohjesaanto/
Alaskan Klee Kai
Rodulla ei ole JTO:ta, kun rotua ei ole Suomen Kennelliitossa tunnustettu.
Rotuyhdistyksen (AKKAOA) sivut ovat huonot. ‐Käytännössä sairauksista mainitaan siellä vain kilpirauhasvaivat ja Factor FII hemofilia, vaikka sairauksia on rodussa paljon enemmän.
Facebookissa on ryhmiä Alaskan Klee Kai Health, joissa saa totuudenmukaisemman kuvan rodun terveystilanteesta.
UC Davis on myös toteuttanut AKK:lle genomin laajuisen monimuotoisuuskartoituksen, ja seuraa rodun terveystilannetta, tarjoten geenitestejä.
Tuloksista voi lukea täältä:
https://drive.google.com/file/d/1rlYjRzEjeaJmQMOg0b4pxryY_VPWfQlI/view?usp=drivesdk
Rotuyhdistyksen sivut täällä:
https://www.akkaoa.org/health-and-medical
Rodun historiasta lyhyt kuvaus täällä:
https://www.akkaoa.org/how-it-started
Thulenminihuskyjen luonteesta:
Saalisviettiä on kaikilla Thulenminihuskyn kantaroduista ja siten siis myös näilläkin, eli näkö-ärsykkeestä lähtevät helposti saaliin perään, jos ei ehdi ensin kutsua koiraa pois tilanteesta. Eivät yleensä kuitenkaan aktiivisesti hakemalla hae riistaa, eli vaatii näköärsykkeen, ja siksi puhummekin enemmän saalis-, kuin riistavietistä.
Hyvin laumasidonnaisia koiria ovat ja perheeseen kiintyvät voimakkaasti, mikä tekee niistä aika kontaktihakuisia ja haluttomia irtautumaan kovin kauas omista porukoista. Moni omistaja pystyy harkitusti pitämään näitä koiria metsälenkeillä irti, kunhan suhde koiraan ja luoksetulokäsky on kunnossa, ja omistajalla tilannesilmää millon koira on syytä kutsua ajoissa luo ja kytkettäväksi. Saalisvietin vuoksi on kuitenkin riski, että esimerkiksi jäniksen perään koira lähtee, ja tällaisia tapaturmia on sattunutkin kasvateilleni. Siksi en varsinaisesti suosittele irtipitoa, kuin hyvin tarkkaan harkituissa paikoissa ja hallituissa tilanteissa. Painotan myös sitä, että kasvattieni omistajat toimivat vastuullisesti Suomen lakia noudattaen, eli ottavat huomioon koiran irti pitoa koskevat määräykset.
Jokunen kasvatti elää myös tallikoiran arkea, ja ovat hyvin pärjänneet hevosten kanssa omistajiensa mukaan. Valvomatta pihaan en näitä koiria suosittele jättämään. Sen verran seikkailunhalua ja itsenäisyyttäkin näissä on, että voivat häippästä tutkimusmatkalle. TM:n kuolintilastossa onkin valitettavasti liikennevahinkoja karkureissuilta, joko omasta pihasta tai vapaana lenkillä jäniksen perään lähdettyä. Atleettisina ja ketterinä koirina nämä halutessaan ylittävät, alittavat ja läpäisevät esteitä varsin konstikkaasti, joten karkaamisen riski on olemassa, mikäli koira päättää pyrkiä riistan perään.
Suurin osa yksilöistä on joko välinpitämättömiä tai avoimia vieraita kohtaan, mutta myös joitakin pidättyviä yksilöitä löytyy vielä. Niissä näkyy erityisesti Klee Kailta periytyvä epäluuloisuus vieraita kohtaan. Omaan perheeseen ja tuttuihin ihmisiin nämä kaikki kiintyvät syvästi.
Vahtivietti vaihtelee; suurin osa hälyttää haukulla vieraista omalla tontilla/kotia vahtiessaan, mutta ei hauku ilman syytä. On yksilöitä, jotka eivät hauku juuri koskaan. Useimmat reagoivat ulvomalla esim. hälytysajoneuvojen sireeniin, tai varsinkin laumassa eläessään, kun jostain kuuluu toisen koiran ääntä, ne vastaavat herkemmin ulvomalla. Ääntelytaipumukset vaihtelevat hyvin paljon olosuhteiden pohjalta ja siihen vaikuttaa perheen mahdollisten muiden koirien äänenkäyttö ja ympäristön äänet. Yleisesti ovat verrattain hiljaisia koiria, jotka eivät turhan päiten pidä ääntä. Kantaroduista haukkuherkimmät ovat kleinspitz ja schipperke; hiljaisin on shiba. Omistajilta keräämämme Terveys- ja luonnekyselyn perusteella kasvattimme ovat maltillisia äänenkäytössään.
Minihuskyt ovat seurallisia koiria, eli ihmisten ja mahdollisten muiden koirien luona haluavat oleilla. Eristämisestä stressaantuvat elleivät ole opetettu turvalliseen yksin olemiseen heti pennusta. Pentu on siis tärkeää totuttaa jäämään omaan tilaan ja sietämään hetkittäistä erillisyyttä, jota harjoitellaan arjen lomassa heti pennun kotiuduttua kunnolla uuteen paikkaansa. Muuten etenkin ainoana koirana elävästä Minihuskysta saattaa tulla eroahdisteinen. Eroahdistus toki johtuu monista tekijöistä koiran ja omistajien suhteessa, eli koiran itsevarmuus ja kyky rentoutua ja rauhoittua vaikuttaa asiaan, ja tähän puolestaan vaikuttaa omistajan persoona ja tavat toimia koiransa kanssa. Parhaaseen tulokseen pääsee säännöllisillä rutiineilla, leppoisalla, stressittömällä asenteella ja selkeällä, johdonmukaisella koulutuksella ja totuttamisella. Olisi myös tärkeää, että varsinkin pentuaikana koiran yksinolot eivät muodostu kohtuuttoman pitkiksi, vaan tarvittaessa omistaja järjestää hoito-/lenkitysapua, ja lohkoo nämä ajat lyhyempiin pätkiin. Koiran yksinolo tulee aina rakentaa oikeaan tunnetilaan, eli koti on koiran tuttu ja turvallinen lepopaikka aktiviteettien välillä. Tämä edellyttää omistajalta arjen suunnittelua ja aikataulujen ennakointia, jotta koiran ehtii väsyttämään sopivan levolliseen tilaan ennen kuin sen on määrä jäädä yksin lepäämään.
Minihuskyt ovat aktiivisen ihmisen koiria, mutta ne osaavat rauhoittua silloin kun mitään ei tapahdu. Liikuntaa ja virikkeitä ne kyllä kaipaavat, ja varsinkin nuoret koirat ovat eloisia ja aktiivisia. Aikuistuttuaan kunnolla, siinä 3-4v tienoilla, tuntuvat tasaantuvan selvästi.
Jokin sade-/kiirepäivä välissä menee vähemmillä puuhastelulla, mutta pitkään jatkuvaa toimettomuutta ne eivät siedä.
Ne myös tässäkin asiassa heijastavat sitä mihin tottuvat - eli esimerkiksi jos tottuvat siihen, että aktiviteetteja on paljon, niin vaativat myös sitä.
Lapsiperheissä, myös ihan pienten lasten kanssa minihuskyja elää useita, ja pääosin kaikki on sujunut hyvin. Tähän vaikuttaa hyvin paljon se missä olosuhteissa pentu kasvaa ja kuinka se sosiaalistetaan. Yhdellä perheellä oli ongelmaa koiran ja perheen nuorimman (silloin alle kouluikäinen) lapsen suhteessa. Koira ei luottanut ko. lapseen, ja löysi uuden kodin lapsettomalta pariskunnalta minsky-yhteisömme sisältä ja on sopeutunut sinne todella hyvin. Minihuskyn pennuilla on 1-4kk iässä erittäin vahvana taipumus käyttää suutaan tutkiessaan ympäristöään, joten on hyvin tärkeää varsinkin lapsiperheessä heti pennun saavuttua taloon, ryhtyä jämäkästi opettamaan sille mitä saa ja mitä ei saa naskalihampailla pureksia.
Jos kasvattimme joutuvat syystä tai toisesta vaihtamaan kotia, me autamme mielellämme uuden kodin etsinnässä. Toistaiseksi, niissä neljässä tapauksessa, kun minun kasvattini on kotia vaihtanut, sellainen on aina löytynyt yhteisömme sisältä, muiden omistajien piiristä.
Kuten mainittukin, meillä itsellämme ei toistaiseksi ole lapsia, joten omat koiramme eivät ole tottuneet lasten kanssa olemaan eivätkä pentummekaan kasva lasten kanssa. Kodin ulkopuolella koiramme tervehtivät kaikkia ystävällisesti, tai suhtautuvat kaikenlaisiin ihmisiin välinpitämättömästi. Jokunen yksilö on kuitenkin pidättyvämpi ja kotiympäristössä välttelee ja vieroksuu etenkin vieraita pikkulapsia, mikä on selvästi tottumuksen puutetta. Lapset käyttäytyvät sen verran eri tavoin, kuin aikuiset, niin muutamien mielestä he ovat kummallisia ja epäilyttäviä pikkuihmisiä.
Toiset yksilöt taas ovat luottavaisempia ja avoimempia myös lapsia kohtaan. Emoilla pentujen ikä myös vaikuttaa suuresti niiden taipumukseen vartioida pentujaan.
Me itse olemme aina voineet käsitellä pentujamme heti niiden syntymästä lähtien. Thulenminihuskyilla on vahvat äidinvaistot ja ne hoivaavat pentujaan niin hyvin, ettei siihen yleensä tarvitse sekaantua.
Pennun sosiaalistaminen ja ns. maalaisjärjen kanssa tapakasvatus yhteiskuntakelpoisuuteen on tärkeässä roolissa kaikilla alkukantaisilla pystykorvatyypin koirilla. On tärkeää, että koiralle viestitään selkeästi ja johdonmukaisesti mitä siltä odotetaan, ja myös se, mitä sen ei sallita tehdä.
Kantaroduista herkin ja haastavin luonteeltaan on Alaskan Klee Kai. Niille on varsin tyypillistä olla vieraita ihmisiä kohtaan pidättyväisiä, eivätkä monet niistä siedä riehuvia lapsia, jos eivät ole tottuneet ihan pennusta pitäen.
Vaikka nämä Klee Kain jotkin luonteenpiirteet ovat juuri niitä asioita joita emme halua Thulenminihuskylle pidemmän päälle, niin nämä kantarotujen ominaisuudet on kuitenkin tärkeää tuntea ja ottaa huomioon, kun rotumme on vielä tuore risteytystaustaltaan ja siinä on siksi vaihtelua pentueittain ja yksilöittäin ominaisuuksissa.
10-20 vuotta on roturisteytysohjelmassa lyhyt aika, eikä sukupolvissa ehdi vielä kovin pitkälle. Siksi paneudumme kunkin jalostusyhdistelmän osalta siihen kuinka eri kantarodut siellä painottuvat, ja valitsemme kullekin perheelle pennun sellaisesta pentueesta, josta voidaan odottaa parhaiten juuri heidän olosuhteisiinsa istuvaa koiraa. Pennut myydään aina yksilöinä, niiden ominaisuuksien ja sukutaustan perusteella. Pennun oletettu aikuiskoko, temperamentti ja muut yksilölliset luonteenpiirteet siis vaikuttavat kodin valintaan.
Thulenminihuskyn käyttötarkoitus on olla monipuolinen, liikunnallinen seurakoira ulkoilusta pitävälle ihmiselle. Kilpailutavoitteita ei tarvitse olla, mutta useat harrastukset parantavat koiran ja omistajan välistä suhdetta ja tarjoavat koiralle mielekästä toimintaa. Suosittuja ja sopivia harrastuksia minihuskyjen kanssa ovat vetolajeista koirajuoksu eli canicross, koirahiihto, dog scootering eli potkupyörän veto, ja koirapyöräily. Muita erinomaisia lajeja ovat agility, nosework, toko ja rallytoko, sekä jälki, ja etsintä. Soveltuvan luonteen omaaville yksilöille eräs mukava harrastus on myös kaverikoiratoiminta.
Thulenminihuskyn terveydestä:
Terveys- ja luonnekyselymme perusteella Thulenminihuskyilla ainoat ilmenneet viat/sairaudet (tammikuu 2024) ovat yksi sydämen läppävika, yksi koira, jolla asteen 1 lievä sydämen sivuääni (kliinisesti oireeton), ja pari tapausta 2-asteen, pari 3-asteen sekä kaksi 4-asteen patellaluksaatiota, eli polvinivelen löysyyttä, jota esiintyykin kaikissa muissa kantaroduissa siperianhuskya lukuunottamatta.
Löysä nivel ei automaattisesti johda nivelrikkoon tai ristisidevaurioihin, mutta altistaa niille.
Kolme yksilöä on, joilla ilmennyt epileptistyyppinen kohtaus, ja kahdella näistä on varsinainen diagnoosi ja lääkitys. Toisella kohtaus jäi ensin yksittäiseksi ja kului kaksi vuotta ennen seuraavaa kohtausta. Asiaa nyt tutkitaan ja luultavasti tämä kolmaskin koira saa diagnoosin ja lääkityksen. Nämä koirat eivät ole olleet jalostuskäytössä vaan elävät lemmikkinä. Kantaroduista epilepsiaa esiintyy eniten schipperkellä ja klee kailla, ja sitä tavataan myös jonkin verran siperianhuskyilla. Epilepsia on mahdollinen kaikilla roduilla, joskin harvinaisempi shiboilla ja kleinspitzilla.
Yhdellä 7v kasvatilla todettiin korvatulehduksen yhteydessä kasvain korvassa. Kasvain todettiin hyvälaatuiseksi poistoleikkauksessa, mutta kasvainsairauksia ja syöpää esiintyy jonkin verran kaikissa viidessä kantaroduissa, joista yleisempiä ne ovat Klee Kailla.
Polvia pidämme suurimpana terveysriskinä rodussamme ja niitä kannustamme kotikoirienkin omistajia tutkituttamaan virallisessa patella-tarkastuksessa tähän pätevöidyllä eläinlääkärillä, jotta mahdolliset polvi-ongelmat tulevat ajoissa tietoon, ja saamme myös dataa rotumme kannasta. Polvitutkimus ei edellytä koiran nukutusta ja on toimenpiteenä varsin helppo. Se ei myöskään ole kohtuuttoman kallis, ja meidän kauttamme voi saada tutkimuksista alennusta osallistumalla järjestämiimme joukkotarkastuksiin. Onneksi pienikokoisilla koirilla, joille patellaluksaatio on eräänlainen tyyppivika, ei löysäkään polvinivel välttämättä oireile tai vaikuta koiran elämänlaatuun mitenkään. Populaatiomme koon ja jalostuskannan laajetessa meillä on tulevaisuudessa myös varaa olla yhä tiukempia jalostuskoirilta vaatimamme polvituloksen suhteen. Nyt on jo nähtävissä edistystä polvirakenteen osalta niiden pentueiden kohdalla, joissa me olemme sukupolvissa pidemmällä. Risteytykset kantarotuihin kuitenkin jatkuvat edelleen, eivätkä vanhempien terveiksi tutkitut polvet ole tae siitä, että jälkeläisilläkin on ihanteellinen polvirakenne. Lisäksi kaikkiin luustoon ja niveliin liittyviin vikoihin vaikuttavat jonkin verran ympäristötekijätkin; näistä erityisesti ravinto ja liikunta.
Sydän on myös syytä kuunnella silloin tällöin, mutta näinhän yleensä aina tehdään rokotustenkin yhteydessä. Sydänvikoja esiintyy kantaroduista etenkin klee kailla, mutta tavataan myös kleinspitzilla ja muillakin satunnaisemmin, tosin siperianhuskyilla ne ovat hyvin harvinaisia.
Kaikkien jalostukseen käytettyjen kantarotujen keskimääräinen elinikä on yli 10 vuotta, jopa 15 vuotta, joten odotamme saman pätevän myös Thulenminihuskyyn. Rotumme on silti vielä sen verran nuori, että omaa ikätilastoa sillä ei vielä ole, mutta ensimmäisistä risteytyksistä alkunsa saaneet veteraanikoirat ovat yhä hengissä ja ikäänsä nähden nuorekkaita.
Thulenminihusky on mukana koirien geenitutkimuksessa MyDogDNA (nykyään Wisdom)-paneelissa, ja kasvattini saavat 20% alennuksen testeistä. Testaamme mielellämme koiriamme, jotta voimme pitää testattavissa olevat sairausgeenit pois rodustamme heti alusta pitäen, ja seurata rotumme geneettistä monimuotoisuutta.
Kaikki tähän mennessä testatut Thulenminskyt ovat olleet vapaita kaikista testin sisältämistä sairausgeeneistä ja rotumme geneettinen monimuotoisuus on erinomainen. Testattujen vanhempien jälkeläisiä ei tarvitse testata, sillä niiden perimä on vanhempien myötä tiedossa. Mutta seuraavat sukupolvet taas testataan, jotta voimme säilyttää varmuuden perimän terveydestä.
Muutamilta Thulenminihuskyilta on kuvattu lonkkia ja kyynäriä, ja kaikki kuvatut olleet terveitä (lonkat A ja kyynärät 0). Näitä emme pidä merkittävänä riskinä rodussa ainakaan tällä hetkellä, eivätkä ne ole tilastollisesti merkittävä riski kantaroduissakaan. Kantaroduista vain shiballa ne kuuluvat PEVISAan (rotukohtainen perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustusohjelma, joka määrittelee mitä tutkimuksia kultakin rodulta vaaditaan) ja jalostukseen käytetyt kantayksilöt on ulkomaisia koiria lukuunottamatta Suomen PEVISA-ehtojen mukaan kuvattuja, terveitä koiria.
Joiltakin kasvateilta on kuvattu myös selkä, ja olleet terveet.
Terveys- ja luonnekyselyn pyydämme omistajia täyttämään ensimmäisen kerran koiran tultua 1-vuoden ikään ja tämän jälkeen päivittämään, jos muutoksia tulee. Kasvattien terveystilanne on siis todella hyvin kartoitettuna.
En edellytä myymieni kasvattien sterilisaatiota/kastraatiota, enkä itsekään suosittele/tee koirille näitä toimenpiteitä ilman hyvää syytä. En kuitenkaan toivo kasvattieni päätyvän harkitsemattomaan pennutukseen, pentutehtailusta puhumattakaan, joten toivomme pentujemme uusien omistajien jakavan jalostusta koskevat arvomme ja jalostuskoirille asettamat kriteerimme. Pyrin korostamaan kasvattieni omistajille sitä miten huolellista työtä itse teemme tämän uuden rotumme eteen ja toivon sitä perintöä arvostettavan ja jatkettavan edelleen. Näin on tähän asti ollutkin ja yhteisömme on aivan upea! Mikäli koiran omistajaa kiinnostaa kasvattaminen, mielelläni toimin mentorina ja autan arvioimaan omien kasvattieni jalostusarvoa. Tietysti ensisijaisesti silloin suosittelen harkitsemaan sijoituskoiran ottoa. Lisäksi thulenminihuskya rotuna varjellaan sillä, että rotunimike on suojattu; vuodesta 2021 alkaen vain Datacanis -jalostustietokantaan rekisteröidyt koirat ja pentueet edustavat rotua, eikä niitä saa sinne rekisteröityä rodun edustajina ilman tiettyjen ehtojen/kriteerien täyttymistä.
Suositan TM kohdalla vähintään polvi-, sydän-, ja dna tutkimusta ennen jalostuskäyttöä. Muutkin tutkimukset, kuten silmäpeilaus, ovat hyvin hyödyllisiä. Järjestämme näihin myös joukkotarkastuksia.
Pohjatyö rodussamme halutaan tehdä huolellisesti, jotta suosion kasvaessa on uusien kasvattajien mahdollista jatkaa järkevää jalostustyötä laadukkailla ja riittävän tasalaatuisilla, omaleimaisen rotutyypin omaavilla koirilla.
Ulkonäkö:
Thulenminihusky eli thulenpystykorva on pieni, keskimäärin 5-12kg seurapystykorva. Tavoiteltu säkäkorkeus on 30-40cm.
Enemmistö tähän mennessä syntyneistä koirista on korkeudeltaan 35-45cm. Pienimmät ovat 20-35cm, ja suurimmat 45-55cm
Thulenminihusky on luonnollisen rakenteen omaava, alkukantainen, arktinen pienpystykorva. Sen ulkoinen olemus huokuu kestävyyttä ja ketteryyttä. Thulenminihusky liikkuu joustavasti ja vaivattomasti. Sillä on kaksinkertainen, tiiviistä pohjavillasta, ja karkeasta, vettä sekä likaa hylkivästä peitinkarvasta muodostuva paksu ja suojaava turkki, joka voi olla minkä värinen tahansa; toistaiseksi rodussa eiintyy kuitenkin vain niitä värejä, joita tavataan kantaroduissakin. Ihanteellisia ovat sellaiset värit, jotka tuovat ulkonäköön arktisilta rekikoirilta tuttua ilmettä. Jalostuksessa ei kuitenkaan saa yhdistää kahta sen väristä koiraa, joissa väriin liittyy mahdollisia terveysriskejä (esimerkiksi kahta merle-geenin kantajaa, tai äärimmäisen valkokirjavia eli valtaosin pigmentittömiä koiria).
Rungoltaan thulenminihusky on hieman korkeuttaan pidempi.
Lähelle toisiaan sijoittuneet, kalloon nähden sopusuhtaisen kokoiset korvat ovat aina pystyt, kolmion muotoiset ja korkealle kiinnittyneet, sekä tuuhean karvan suojaamat.
Häntäänsä thulenminihusky pitää liikkuessaan kaarella selän yllä, mutta levossa se voi roikkua alaspäin. Ihanteellinen purenta on leikkaava, mutta tasapurenta ja lievä, koiran normaaliin elämään vaikuttamaton alapurenta voidaan sallia jalostuskoiralle, mikäli ko. yksilö muilta ominaisuuksiltaan palvelee edelleen rodun jalostusta. Thulenminihuskylla tulisi olla täysi hampaisto.
Silmät voivat olla siniset, ruskeat tai sekaväriset. Resessiiviruskeilla (geneettisesti bb) tai tämän geenin kantajilla ruskeat silmät on usein meripihkan väriset tai kellertävät, sillä ko. geeni säätelee kaikkea eumelaniinipigmenttiä, myös silmässä. Samasta syystä ruskean pigmentin omaavien koirien iho; kirsu ja silmäluomet, ovat maksanruskeat.
Kannuskynsiä voi esiintyä, mutta niitä ei suosita.
Pitkäkarvaisuusgeeni esiintyy rodussa kantarotujen kautta, mutta sitä ei tavoitella. Kahden pitkäkarvaisuutta kantavan koiran yhdistämistä on syytä välttää aina, kun se on mahdollista. Pienessä, uudessa rotukannassa kuitenkin muut asiat ohjaavat jalostusta enemmän, kuin turkinlaatu, joten pitkäkarvaisia yksilöitä tullee syntymään vielä pitkälle tulevaisuuteen.
USEIN KYSYTTYÄ:
1.Sopiiko thulenminihusky kaupunkiin/kerrostaloon?
Thulenminihuskylle on tärkeintä saada päivittäin riittävästi mielekästä tekemistä. Liikuntaa minihusky tarvitsee verrattain paljon, eikä sitä saa kävellen väsytettyä, mutta tyytyväiseksi kyllä. Sisäkoirana elävää minihuskya tulee ulkoiluttaa vähintään kolmesti päivässä, ja sisäsiisteyttään vasta harjoittelevia pentuja tätäkin useammin. Minihuskyt eivät väsy pitkistäkään lenkeistä, ja jo kolmikuiset pennut osallistuvat mielellään ulkoiluun, kunhan se tapahtuu aina pennun ehdoilla.
Jos minihuskyn liikunnan tarve on tyydytetty, on sille ihan sama missä se lepoaikansa viettää:
-kaupungissa kerrostaloasunnossa, tai maalla omakotitalon pihaan rakennetussa tarhassa. Tarhassa asuva koira tarvitsee kuitenkin lajitoverinsa seuraa.
Turkki on hyvin tiivis ja paksu, joten ulkoilmaelämään tottuneella minihuskylla tuleee helposti kuuma sisätiloissa.
Toisaalta karva ei kuitenkaan sisäkoiralla myöskään kasva täyteen komeuteensa koskaan, vaan jää aina ohuemmaksi kuin ulkona asuvalla rotutoverilla.
Thulenminihusky on maltillinen äänenkäytössään, eikä se yleensä muodostu ongelmaräksyttäjäksi naapurustossa, mutta haukkumisen sijaan minihuskyt mielellään ulvovat! Etenkin sopivan korkean äänen kuullessaan ne helposti yhtyvät siihen ulvonnallaan. Kaupunkikoiraa onkin tärkeää kouluttaa olemaan reagoimatta ympäristön ääniin.
Karvanlähdön aikaan kahdesti vuodessa minihuskysta lähtee myös VALTAVA määrä "villakoiria", jotka voivat herättää siisteysintoilijassa turhautumista.
2. Viihtyykö minihusky yksin?
Thulenminihuskyja elää sekä ainoina koirina, että eri suuruisissa laumoissa. Useimmat viihtyvät parhaiten lajitoverin seurassa, joten parasta tietysti olisi, jos voi jossakin vaiheessa tarjota minihuskylle koirakaverin seuraa.
Ainoan koiran kanssa tulee yhdessä vietettyyn aikaan panostaa erityisen paljon, sillä kotona itsekseen perheen työpäivän ajan oleminen on sille erityisen yksinäistä. Toisinaan minihusky saattaa purkaa yksinäisyyttään pureksimalla huonekaluja, ulvomalla, ja sotkemalla paikkoja.
Sisätiloissa olevalla koiralla on vähemmän virikkeitä, kuin ulkotarhassa. Ulkotarhassa on sekin etu, että koira pääsee tarpeilleen halutessaan, eikä sen tarvitse odottaa omistajan kotiinpaluuta 'kupla otsassa'.
Jos työ-/koulupäivät ovat kovin pitkiä ja koiran yksinolo huolettaa, kannattaa sopia tuttavan tai ammattimaisen eläintenhoitajan kanssa koiran lenkityksestä esimerkiksi puolessa välissä päivää. Koiraa ei koskaan tulisi jättää yksin kotiin liian pitkiksi ajoiksi! Kasvattiemme omistajista muodostunut yhteisö on myös toinen toistensa tukena ja apuna, kun omistajia on sattunut samoille paikkakunnille.
3. Onko thulenminihusky hyvä vahtikoira?
Mikään pienikokoinen koira ei ole erityisen hyvä vahti, jos tarkoitus on pitää varkaat loitolla, mutta hälytysjärjestelmänä useimmat toimivat haukkuen vieraita omalla pihalla tai kotiovella.
4. Sopiiko se lapsen koiraksi?
Thulenminihuskyt ovat huolellisesti pennusta pitäen sosiaalistettuina mukavia perhekoiria, mutta voimakkaana, alkukantaisia viettejä omaavana koirana ne eivät sovellu pienen lapsen vastuulle, eikä yksin ulkoilutettavaksi, vaan päävastuu koirasta kuuluu aina aikuiselle. Useita kasvattejamme elää lapsiperheissä, ja pääosin kaikki on sujunut hyvin. Koiran itsenäinen ja vietikäs luonne voi kuitenkin tuoda haasteita etenkin vilkkaassa pienten lasten arjessa.
Jos minihusky on talossa ennen lapsen syntymää, on tutustuttaminen tehtävä valvotusti, ja koiralle tarjottava aina mahdollisuus väistää lapsia. Koira (rotuun katsomatta) voi kokea pienen vauvan pelottavana, omituisena tai jopa kilpailijana.
Pientä lasta ja koiraa ei koskaan saisi jättää kahden ilman aikuisen valvontaa.
Lapselle pitää myös ehdottomasti opettaa kuinka koiraa lähestytään ja kohdellaan, ja koiralle tulee suoda oma rauha kun se sellaista kaipaa.
5. Tuleeko minihusky toimeen kissojen tai muiden kotieläinten kanssa?
Kyllä, jos se totutetaan näihin ihan pienestä pitäen. Minihuskylla on voimakas saalisvietti, joten sen kohtaaminen pienten eläinten kanssa ei aina pääty hyvin, jos koiraa ei ole näihin totutettu. Pennuilla on leimautumiskausi, jonka aikana ne yleensä omaksuvat kaikki talouden kotieläimet osaksi perhettään, joskin pienet jyrsijät ja kanit voivat laukaista koiran saalisvietin yllättäen, ja onkin aina syytä varmistua siitä, että kaikilla lemmikeillä on turvallista ja stressitöntä elää samassa taloudessa.
6. Onko minihuskyn päästävä vetämään?
Ei. Thulenminihusky on seurakoira.
Sillä on kyllä voimakas halu juosta ja monilla myös into vetää, joten siitä voi saada oivan harrastuskaverin esimerkiksi koirajuoksuun, -tai hiihtoon, sekä retkillä ahkion vetoon. Tärkeintä on, että minihuskya harkitseva viihtyy luonnossa, liikkuu paljon, ja haluaa tarjota koiralleen virikkeitä ja aktiviteetteja. Ja ennen kaikkea tärkeintä on, että rakastaa koiraansa, ja sitoutuu pitämään siitä hyvän huolen sen elämän jokaisena päivänä.
7. Soveltuuko minihusky ulkokoiraksi?
Erinomaisesti!
Thulenminihuskyt viihtyvät ja pärjäävät erittäin hyvin ulkona ympäri vuoden. Koiralla on oltava turvallinen ja riittävän suuri tarha, sekä rotuominaisuudet huomioiden koiralle rakennettu riittävä sääsuoja, kuten koirankoppi. Kopin ei tarvitse olla lämmitetty, mutta sen tulee olla riittävän tiivis ja irti maasta, ja ilman vaihtumisesta on huolehdittava kosteuden tiivistymisen ehkäisemiseksi. Useimmat minihuskyt myös nauttivat voidessaan maata koppinsa katolla, joten loivasti alaspäin viettävä yksisuuntainen katto on harjakattoa parempi.
Paikoilleen kytkettynä puuhun tms. koiraa ei saa pitää kuin lyhyen aikaa poikkeuksellisesti.
Pientä pentua ei saa jättää yksin ulos pitkiksi ajoiksi, vaan pennun on aina aluksi saatava perehtyä talon ja uusien ihmistensä tapoihin ja arkeen sisätiloissa. Pentu totutetaan tarhassa oloon vähitellen, aluksi lyhyitä pätkiä kerrallaan. Parhaiten minihuskyt viihtyvät tarhassa, kun niillä on lajitoverin seuraa. Myös tarhakoiran on saatava päivittäistä liikuntaa; lenkkejä ja muita virikkeitä!
Ja sairas koira, tai heikkokuntoinen vanhus, on tarvittaessa otettava sisätiloihin.
Ulkona asumaan soveltuvakaan koira ei siis ole allergikon vaihtoehto, ellei asunnosta sitten tarvittaessa löydy erillistä ja riittävää tilaa, joka voidaan varata koiralle! Allergiat ovat myös hyvin subjektiivisia, emmekä voi koirankasvattajana ottaa kantaa ihmisten terveyttä koskeviin valintoihin. Tärkeintä on, että koiran hankintaan sitoudutaan ja asia on huolellisesti harkittu, ja että koira oletettavasti soveltuu perheeseen, johon se otetaan.
8. Lähteekö minihusky omille teilleen, jos sen päästää irti?
Minihuskyt voivat lähteä vaeltelemaan villieläinten yms. hajujen huumaamina. Karannut minihusky voi juosta kymmeniä kilometreja vuorokaudessa, ja pahimmassa tapauksessa jäädä auton tai junan alle.
Koska minihuskylla ei ole palveluskoiralle tyypillistä reviirin vartioimistaipumusta, se ei ole samalla tavalla sitoutunut omaan pihapiiriinsä, eikä välttämättä myöskään epäröi jättää omistajaansa vieraassakaan ympäristössä.
Minihuskylle tuleekin pennusta pitäen opettaa luoksetulo pyydettäessä, ja se, että koira itse tarkkailee sinua, eikä lähde liian kauas sinusta. Koiralle on ehdollistettava halu pysyä luonasi, missä sen on tiedettävä olevansa turvassa. Tämä onnistuu parhaiten, kun pentua ulkoilutetaan mahdollisimman paljon vapaana turvallisessa ympäristössä siten, että omistajalla on aina jotakin mukavaa tarjottavana palkkioksi kun pentu tulee tämän luokse (joko omasta halustaan tai kutsuttuna).
Jos pentu lähtee vähänkin liian kauas, sitä ei koskaan tule lähteä jahtaamaan!!
Useimmat koirat rakastavat takaa-ajoleikkejä, ja vain provosoituvat juoksemaan yhä kovempaa ja kauemmas karkuun.
Joten unohda jahtaaminen ja toimi seuraavasti:
~Kutsu pentua nimeltä iloisella äänellä "Pentu tänne"
~Jos pentu tulee heti luokse, kehu sitä ruhtinaallisesti ja palkitse makupalalla tai lelulla ja leikillä.
~Jos pentu ei heti tule luoksesi, lähde kävelemään poispäin siitä.
Yleensä koiranpennuilla on voimakas tarve pysytellä laumassaan, joten useimmiten pentu nyt tulee kiireellä perääsi.
~Kun se on luonasi, kehu sitä ja palkitse.
~Jos pentu ei kuitenkaan tule vaikka kävelet pois, kutsu sitä vielä kerran, ja mene sitten itse piiloon koiraa, tai lähde kovempaa (vaikka juosten) koirasta poispäin.
Tällöin pentu oppii sen, että jollei se itse pidä silmällä sinua, se saattaa kadottaa sinut kokonaan.
Laumaeläimenä se ei halua eksyä omistaan, ja sinusta eroon joutuminen on sille vastenmielistä!
~Kun koira tulee omistajansa luokse ja pitää tätä tarkkaavaisesti näköpiirissään, sitä kannattaa palkita siitä läpi sen elämän, jotta tuo tapa ja hyvä suhde omistajaan säilyy.
Kunnolla opetettua minihuskyakin voi juoksuttaa vapaana pihassa, tai sopivassa paikassa kuten metsässä, missä ei ole liikenteen aiheuttamaa vaaraa. Vierellä seuraavaa, silmiin koko ajan tuijottavaa palveluskoiratyyppistä "ajatuksesi jatketta" siitä tuskin tulee koskaan. Täytyy myös muistaa, että useissa paikoissa koirien vapaana pito on lailla kielletty, ja omistaja on vastuussa kaikista koiransa aiheuttamista vahingoista. Irrallaan juoksentelevaa koiraa kohtaa monenlaiset vaarat. Turha riskinotto ei kannata. Meillä on rakennettu koirien turvalliseen irti juoksuttamiseen kahden hehtaarin suuruinen koirametsä (Muurainkorven Koirametsä), ja kasvattimme saavat alennusta hinnoista.
9. Mitä pentu maksaa?
Koiranpennun hinta vaihtelee suuresti roduittain/rotutyypeittäin. Yleisesti pienikokoiset seurakoirat maksavat enemmän, kuin käyttökoirat, joista useimmat ovat kooltaan suurempia, ja siten myös pentuekoot ovat niillä suurempia.
Hinta määräytyy aina kasvattajan harkinnan mukaan, ja on tärkeää huomioida, että kaikki kasvattajat eivät ole kennelyrittäjiä. Kennelyrittäjän pentujen hinnoissa on mukana ALV ja muut verot sekä yritystoiminnan kulut. Suomessa kuluttajat ovat tottuneet koiranpentujen hinnoissa arvonlisäverottomiin hintoihin, joten kennelyrittäjän hinta voi kuulostaa suurelta, vaikka tosiasiassa ei sitä olisikaan. On myös otettava huomioon, että koirankasvattajiksi itseään kutsuvat monenlaiset ihmiset, joista vain osa on varsinaisesti kouluttautunut ammattiinsa. Kun hankit pennun Northern Heart -kennelistä, hankit sen ammattiinsa kouluttautuneelta, useamman ammattitutkinnon ja korkeakoulututkinnon suorittaneelta kennelyrittäjältä, joka maksaa veronsa Suomeen, ja jonka toiminta noudattaa Suomen lakia.
Vastuuntuntoisen kasvattajan myymän pennun hinta koostuu seuraavista kasvattajalle itselleen koituneista kuluista:
--Omien jalostuskoirien, vähintään kantakoirien hankintakulut
--Emän ja mahdollisesti myös isän rodunomaisuuden arvioimiseksi tehty työ, kuten rodunomaiset kokeet ja muut testit.
--Emän ja mahdollisesti isän terveystutkimukset jalostuskelpoisuuden varmistamiseksi.
-- Astutusmaksu (=uroksen omistajalle maksettava hinta) tai leasing-korvaus (nartun omistajalle maksettava hinta), ja astutuksesta aiheutuneet matkakulut.
--Nartun tiineyden aikana tarvitsema erityishoito, sekä mahdolliset tutkimukset, kuten hyvin yleisesti tehty tiineyden varmistus eläinlääkärillä joko ultraäänellä tai joskus röntgenillä.
--Pentueen hoito (ruokinta, loishäädöt, eläinlääkärintarkistukset, siivousvälineet).
--Pentujen rekisteröinnit.
--Pentujen tunnistusmerkitseminen eläinlääkärillä.
--Monet kasvattajat ottavat mahdollisuuksiensa mukaan myös vapaata muista töistään voidakseen hoitaa pentuja, ja tämä tuntuu tietenkin kasvattajan omassa palkkapussissa.
--Pentupaketti
--Kasvattajan tuki läpi koiran elämän. Voit kääntyä kasvattajan puoleen kaikissa koiraa koskevissa kysymyksissä, ja hän auttaa sinua mielellään.
--Verot, jotka kasvattaja on velvollinen maksamaan.
Maailmalla erilaisten minihuskyjen (mm. klee kait ja pomskyt) lemmikkipentuja näkyy myytävän 2200-5000 euron hintaan, ja nämä hinnat ovat yleensä arvonlisäverottomia. Lisäksi kauppasopimukseen voi sisältyä velvoite steriloida/kastroida koira. Jalostuskäyttöön myytävät pennut tai aikuiset koirat voivat maksaa jopa kaksin-, tai kolminkertaisen hinnan.
Hinta ei kuitenkaan aina kulje käsi kädessä laadun kanssa, joten ole tarkkana!
-Älä maksa ylihintaa pennusta, jonka vanhemmilla ei ole mitään terveystuloksia, äläkä osta pentua jota ei ole mikrosirulla tunnistemerkitty ja asianmukaisesti rekisteröity vähintään viranomaisrekisteriin (Ruokavirasto). Äläkä koskaan osta pentua tutustumatta kasvattajaan ja tämän koiriin/kenneltoimintaan ensin.
Thulenminihuskyn pennun hinta vaihtelee pentu- ja pentuekohtaisesti kulujen mukaan. Ne eivät ole sen kalliimpia, kuin muutkaan minihuskyt. Itse asiassa tähän asti ne ovat olleet halvempia, vaikka laadullista syytä siihen ei ole. Suomessa koiranpennun hinta ei myöskään eroa lemmikki-/jalostuskoiran kohdalla, eikä kauppaehdoissa ole velvoitteita leikkauttaa koiraa.
Pentueen hoito on vastuullista ja vaativaa puuhaa, ja useimmat suomalaiset kasvattajat sijoittavat hurjasti aikaa ja rahaa nartun ja pentujen hoitoon.
Ostohinta ei kuitenkaan ole lopulta kuin pieni osuus siitä, miten paljon koiranpentu tulee maksamaan. Ja jos hinnan suhteuttaa koiran odotettuun keskimääräiseen elinikään, ei se lopulta ole "käyttövuosissa mitattuna" kovin suuri, ja ihmiset maksavat paljon suurempia summia mm. viihde-elektroniikasta, moottoriajoneuvoista ym. Jostain syystä koirien hintoja usein silti kauhistellaan helpoimmin, vaikka kyse on elävästä olennosta.
Koira tarvitsee rokotukset ja loishäädön säännöllisesti läpi elämän, sekä kaikenlaisia tarvikkeita taluttimesta ruokakippoon. Koiran, etenkin pentukoiran ja myöhemmin aikuisen koiran oikeanlaiseen ruokintaan tulee myös perehtyä, ja laadukas koiranruoka keventää kukkaroa. Harrastaminen aktiivisen koiran kanssa on välttämätöntä, ja siitä kertyy myös kustannuksia (välineet, kurssit, kokeet, matkakulut, ilmoittautumismaksut jne). Harrastuksena koira ei kuitenkaan ole sen kalliimpi, kuin esimerkiksi useimmat urheilulajit.
10. Kuinka sopia kennelvierailusta ja miten päästä odotuslistalle? Miten varata pentu?
Kaikista pentueistamme ei aina riitä pentuja myyntiin asti; riippuu pentueen koosta ja siitä miten monta pentua jää kenneliin / sijoituskoteihin, joten pentua saattaa joutua odottamaan. Odotuslistallemme voi päästä, kun täyttää pentukyselylomakkeemme, mutta siihen mikä pentu kullekin päätyy ja milloin, vaikuttaa monet tekijät, joten mitään varausjärjestystä meillä ei ole. Pentuekoot ovat pienikokoisella rodulla melko pieniäkin, keskimäärin 2-4. Harvemmin yli 4. Tähän vaikuttaa nartun oma koko ja sukutaustakin.
Mikäli alustavien keskustelujen ja pentukyselyn tietojen perustella vaikuttaa siltä, että tällainen koira voisi olla sopiva valinta perheeseen, olemme olleet yhteydessä ja kertoneet yhdistelmistä ja vapaina olevista pennuista, jotka ominaisuuksiensa puolesta voisivat sopia juuri heille.
Prosessi etenee siten, että otamme vastaan alustavia varauksia aikaisintaan pentujen täytettyä 1-2-viikkoa. Varausmaksulla (300€) sitoudutaan kennelvierailuun, mutta ei vielä koiran kauppaan. Kutsumme meille vierailulle tutustumaan pentuihin ja aikuisiin koiriimme, kun pennut ovat sopivan ikäisiä vastaanottamaan vieraita, ja kun meille on ehtinyt muodostumaan jonkinlainen käsitys siitä mitkä pennut halutaan pitää/sijoittaa, yleensä n.5 viikon iästä alkaen. Tapaamisen jälkeen vasta teemme sitovan varauksen, tai palautamme varausmaksun.
Päivitämme aina viikottain kuvia pentueiden albumeihin Google Driveen, jossa alustavan varauksen tehneet voivat seurata pentujen kehitystä tapaamisiin ja luovutukseen asti.
Mahdollinen ennen pennun hakupäivää maksettava varausmaksu (300€) kuuluu aina koiran kokonaishintaan.
Kaupasta tehdään kirjallinen sopimus ja maksut suoritetaan yrityksen tilille. Luovutuspäivänä myös kirjataan pennun omistajanmuutos rekisterinpitäjille.
Pentumme luovutetaan aina sirutettuina, rekisteröityinä, eläinlääkärin terveiksi tarkastamina, 7-8 viikon iässä sellaisella hetkellä, kun uudella omistajalla on mahdollisuus hyvin kotiuttaa pentua ensipäivät. Pentu saa mukaansa kattavan pentupaketin, jonka sisällöstä on kerrottu tarkemmin kotisivuillamme.
Lopuksi:
Thulenminihusky on upea koira, -ehdottomasti yksi parhaimmista! :)
Ota selvää rodun erityispiirteistä, haastattele kasvattajaa ja omistajia. Tutustu kantarotuihin. Osallistu tapahtumiin, joissa pääset tapaamaan minihuskyja livenä.
Älä anna minihuskyn kauniin ulkomuodon lumota itseäsi sokeasti. Se ei saa olla suurin syy päätökseesi hankkia sellainen, emmekä me koskaan luovuta pentujamme vain silmien- tai turkinvärin perusteella.
Thulenminihuskylla on jo yllä esittelemiäni erityispiirteitä, joiden takia sillä on myös omistajaansa kohtaan erityisvaatimuksia. Lisäksi meillä on kasvattajina tietyt toiveet kasvattiemme omistajien suhteen, mm. yhteydenpidon ja yhteistyöhalukkuuden osalta.
Ja varaudu:
--> on yleisesti tiedossa meidän minihuskynomistajien keskuudessa, että ne vievät mennessään ja moni hankkii pian toisen, sitten kolmannen... ;)
SINUA ON SIIS VAROITETTU!!! :D
Copyright: Jenni
Northern Heart Oy