KUKA?
Jenni Lautakatto,
v.84-syntynyt koiraharrastaja.
HISTORIA:
Vartuin Itä-Helsingin Laajasalossa, aivan meren rannalla sijaitsevassa, yli 100-vuotta vanhassa omakotitalossa, jossa ei sähköä lukuunottamatta ollut nykyaikaisia mukavuuksia, kuten juokseva vesi. Meren välitön läheisyys saattoi syystulvien aikaan aiheuttaa sen, että viereisellä Santahaminan-saarella sijaitsevaan kouluun oli lähdettävä kotipihasta soutaen.
Vanhempani vaalivat ekologisia arvoja ja liikkuivat luonnossa paljon niin vapaa-ajallaan, kuin töidensäkin puolesta. Isä toimi ammattikalastajana, ja otti meitä lapsia mukaansa merelle kokemaan Suomen upeaa saaristoluontoa. Troolarilla matkan teko oli verkkaista ja rauhallista. Luonto ja saariston elämä näyttäytyivät aivan toisella tapaa, kuin turbojahdin kannelta katsoen.
Äidillä puolestaan oli oma eläinkauppa ja hän on ollut aina myös aktiivinen koiraharrastaja.
Vartuin Itä-Helsingin Laajasalossa, aivan meren rannalla sijaitsevassa, yli 100-vuotta vanhassa omakotitalossa, jossa ei sähköä lukuunottamatta ollut nykyaikaisia mukavuuksia, kuten juokseva vesi. Meren välitön läheisyys saattoi syystulvien aikaan aiheuttaa sen, että viereisellä Santahaminan-saarella sijaitsevaan kouluun oli lähdettävä kotipihasta soutaen.
Vanhempani vaalivat ekologisia arvoja ja liikkuivat luonnossa paljon niin vapaa-ajallaan, kuin töidensäkin puolesta. Isä toimi ammattikalastajana, ja otti meitä lapsia mukaansa merelle kokemaan Suomen upeaa saaristoluontoa. Troolarilla matkan teko oli verkkaista ja rauhallista. Luonto ja saariston elämä näyttäytyivät aivan toisella tapaa, kuin turbojahdin kannelta katsoen.
Äidillä puolestaan oli oma eläinkauppa ja hän on ollut aina myös aktiivinen koiraharrastaja.
Rakkauden eläimiä kohtaan sain siis jo äidinmaidon mukana, ja koirien kielen opin lapsuudessa samalla kuin ihmistenkin.
-Perheessäni on kasvatettu 80-luvulta lähtien pk mäyräkoiria ja belgianpaimenkoiria.
-Perheessäni on kasvatettu 80-luvulta lähtien pk mäyräkoiria ja belgianpaimenkoiria.
Koirien lisäksi kaikenlaisia muita eläimiä on perheessäni ollut perinteisemmistä kissoista, jyrsijöistä ja linnuista aina matelijoihin ja selkärangattomiin.
Akvaarioitakin on tullut harrastettua vuosien varrella.
Akvaarioitakin on tullut harrastettua vuosien varrella.
Näissä maanläheisissä olosuhteissa ei voinut pellavapäinen pikkutyttö kasvaa city-ihmiseksi.
-Olenkin aina kokenut olevani enemmän maalaistyttö, kuin stadilainen.
Myöskin opintoni ovat seurailleet samoja linjoja;
-kuvataidelukion jälkeen, 2003, suuntasin Helsingin Yliopistoon Viikkiin lukemaan biologiaa,
ja 2008 suoritin pieneläinhoitajan tutkinnon Keskiuudenmaan ammattioppilaitoksessa Saarella.
Tämän jälkeen olen suorittanut vielä yrittäjän ammattitutkinnon (2017) ja luonto-ohjaajajn tutkinnon (2019) KEUDA:lla.
Jo aivan lapsuudestani lähtien olen ihaillut arktisia rotuja. Heti puhetaidon kehityttyä alkoi oman rekikoiran kinuminen.
-Talomme oli mielestäni täynnä ihan kivoja, mutta vähän väärän rotuisia koiria... :)
Päiväni kuluivat rekikoirasta haaveillen, eikä se jäänyt kenellekään epäselväksi;
-niin huoneeni seinät, kuin koulupulpetin kannen sisäpintakin, oli tapetoitu valjakko- ja rekikoira-aiheisin kuvin!
Yliopisto-opintojen aikaan oli myös tehtävä valinta; seuratako sydäntä rekikoirien parissa, vai valitako akateeminen tutkijan ura. Tiedostin, että biologin ura kenttätöissä ei ole sopiva yhdistelmä rekikoiralauman omistamiselle...
Opiskelu Helsingissä edellytti kerrostaloasumista pääkaupunkiseudulla, jota inhosin. Halusin maalle lähemmäs luontoa. Halusin myös lisää rekikoiria, joita en olisi voinut ottaa kaupunkiin. Päätös oli sillä selvä!
-Olenkin aina kokenut olevani enemmän maalaistyttö, kuin stadilainen.
Myöskin opintoni ovat seurailleet samoja linjoja;
-kuvataidelukion jälkeen, 2003, suuntasin Helsingin Yliopistoon Viikkiin lukemaan biologiaa,
ja 2008 suoritin pieneläinhoitajan tutkinnon Keskiuudenmaan ammattioppilaitoksessa Saarella.
Tämän jälkeen olen suorittanut vielä yrittäjän ammattitutkinnon (2017) ja luonto-ohjaajajn tutkinnon (2019) KEUDA:lla.
Jo aivan lapsuudestani lähtien olen ihaillut arktisia rotuja. Heti puhetaidon kehityttyä alkoi oman rekikoiran kinuminen.
-Talomme oli mielestäni täynnä ihan kivoja, mutta vähän väärän rotuisia koiria... :)
Päiväni kuluivat rekikoirasta haaveillen, eikä se jäänyt kenellekään epäselväksi;
-niin huoneeni seinät, kuin koulupulpetin kannen sisäpintakin, oli tapetoitu valjakko- ja rekikoira-aiheisin kuvin!
Yliopisto-opintojen aikaan oli myös tehtävä valinta; seuratako sydäntä rekikoirien parissa, vai valitako akateeminen tutkijan ura. Tiedostin, että biologin ura kenttätöissä ei ole sopiva yhdistelmä rekikoiralauman omistamiselle...
Opiskelu Helsingissä edellytti kerrostaloasumista pääkaupunkiseudulla, jota inhosin. Halusin maalle lähemmäs luontoa. Halusin myös lisää rekikoiria, joita en olisi voinut ottaa kaupunkiin. Päätös oli sillä selvä!
LAUMA:
Haaveeni rekikoirasta kävi toteen v.2000, kun lukiolaisena muutin omilleni ja hankin ensimmäisen alaskanmalamuuttini Önnin.
Ja kuten tuttu tarina rekikoirien kanssa yleensä etenee, niin kävi myös omalla kohdallani: lauma alkoi kasvamaan...
Parin vuoden kuluttua Önni sai kaverikseen Sampon, ja siitä jälleen parin vuoden sisään tuli Helmi.
Ensin oli kolme malamuuttia siis...
Haaveeni rekikoirasta kävi toteen v.2000, kun lukiolaisena muutin omilleni ja hankin ensimmäisen alaskanmalamuuttini Önnin.
Ja kuten tuttu tarina rekikoirien kanssa yleensä etenee, niin kävi myös omalla kohdallani: lauma alkoi kasvamaan...
Parin vuoden kuluttua Önni sai kaverikseen Sampon, ja siitä jälleen parin vuoden sisään tuli Helmi.
Ensin oli kolme malamuuttia siis...
Mutta hitailla kuormajuhdilla kun aikansa reellä ajeli, alkoi vauhti tuntua liian köykäiseltä ja nälkä kasvoi syödessä.
-Oli saatava vauhdikkaampi siperianhusky ja sellainenhan sitten 2006 tulikin Wintry-kennelistä!
Siitä ei kauaa mennyt, kun taloon tuli vielä toinenkin huskynarttu, Pellis, tällä kertaa Sainen kennelistä, ja seuraavan vuoden aikana taloon muutti kaikenkaikkiaan neljä huskynarttua.
Niin oli sitten pian kasassa oma huskyvaljakko, ja mieluisaa materiaalia myöskin siperianhuskyjen parissa aloittamalleni pienimuotoiselle kasvatustyölle oman valjakkoni tarpeisiin. Kennelini ensimmäinen siperianhuskypentue oli suunniteltu jo 2007, mutta syntyi lopulta vuoden 2008 helmikuussa Pellikselle.
Kilpavaljakkoni on koostunut siperianhuskyista ja olen itse kilpaillut sprintillä ja keskipitkällä matkalla. Osa koiristani on juossut myös pitkän matkan kisoja Pohjoismaissa toisten mushereiden (ohjastajien) valjakossa ja saavuttanut niistäkin SM-titteleitä.
-Oli saatava vauhdikkaampi siperianhusky ja sellainenhan sitten 2006 tulikin Wintry-kennelistä!
Siitä ei kauaa mennyt, kun taloon tuli vielä toinenkin huskynarttu, Pellis, tällä kertaa Sainen kennelistä, ja seuraavan vuoden aikana taloon muutti kaikenkaikkiaan neljä huskynarttua.
Niin oli sitten pian kasassa oma huskyvaljakko, ja mieluisaa materiaalia myöskin siperianhuskyjen parissa aloittamalleni pienimuotoiselle kasvatustyölle oman valjakkoni tarpeisiin. Kennelini ensimmäinen siperianhuskypentue oli suunniteltu jo 2007, mutta syntyi lopulta vuoden 2008 helmikuussa Pellikselle.
Kilpavaljakkoni on koostunut siperianhuskyista ja olen itse kilpaillut sprintillä ja keskipitkällä matkalla. Osa koiristani on juossut myös pitkän matkan kisoja Pohjoismaissa toisten mushereiden (ohjastajien) valjakossa ja saavuttanut niistäkin SM-titteleitä.
Rekikoirien lisäksi perheeseen ovat kuuluneet kotiamme ja muuta laumaamme vartioivat ja suojelevat paimenkoirat, jotka kyllä nekin otettiin tietysti mukaan valjakkoharrastuksiin ja hyvällä menestyksellä koulutettiin rekikoiran virkaan. :) Laumastamme ovatkin lähtöisin Suomen ensimmäiset rekikoirien käyttökokeen suorittaneet valkoisetpaimenkoirat! Olen myös vuosien varrella tarjonnut uuden kodin muutamille rescue -susikoirille ja kouluttanut niitä eläinmalleiksi erilaisiin kuvaustarpeisiin. Erilaisista koirista on vuosikymmenten varrella ehtinyt kertymään kokemusta siis.
Nykyinen laumamme koostuu vain Thulen Minihuskyista ja "salonkikoiran" virkaa toimittavista venäjänvinttikoirista (borzoi).
Nykyinen laumamme koostuu vain Thulen Minihuskyista ja "salonkikoiran" virkaa toimittavista venäjänvinttikoirista (borzoi).
HARRASTUKSESTA UNELMA-AMMATIKSI:
Rekikoirieni kanssa harrastin ensisijaisesti valjakkoajoa sen eri muodoissaan (myös sulanmaanlajit). Aikoinaan malamuuttieni kanssa harrastin myös jonkin verran kuormanvetoa. Lisäksi etenkin kesäharrastuksiimme ovat aina kuuluneet retkeily ja avovesiuinti.
Paimenkoirien ensisijainen työ ja tarkoitus oli toimia kotimme ja kennelimme vartiointitehtävissä. Tämän työn vastapainoksi ja perustottelevaisuuden luomiseksi niiden kanssa harrastettiin mm TOKOa, hakua, ja pk jälkeä, mutta kuten sanottua, toimivat nekin myös valjakossa erinomaisesti, ja olivatkin enemmän rekikoiria kuin palveluskoiria.
Valkoisetpaimenkoirani Lumi ja Diego olivat ensimmäiset rekikoirien käyttökokeen suorittaneet rotunsa edustajat! Avasimme siis kirjaimellisesti uraa valkkareille valjakkourheilun lajeihin.
Thulen Minihuskyt ovat puhtaasti seurakoiria ja mitä parhaimpia lenkki- ja retkikavereita. Ensimmäiset minihuskyt (Alaskan Klee Kait) tulivat laumaamme aikoinaan siksi, että rekikoiramme tottuisivat myös pikkukoiriin päivittäisessä arjessa, ja halusin sellaisen pienen koiran, joka pärjäisi isompien kanssa ja sopisi hyvin elämäntapaamme. Kuitenkin, tutustuttuani ko. rodun jalostuspohjaan, terveyteen sekä luonneominaisuuksiin syvemmin, huolestuin ja halusin asiaan parannusta. Näistä jalostuseettisistä syistä Klee Kain sijaan meillä on nykyään vain Thulen Minihuskyja.
Vuosien varrella olen ollut mukana toteuttamassa valjakkoajelutuksia asiakkaille. Toiminta on ollut kuitenkin hyvin pienimuotoista ja rekikoiramme ovat olleet ensisijaisesti harrastuskäytössä. Toimeentulo ei alun perin perustunut koiriin, vaan päinvastoin, koirat ovat olleet vuosikymmenten varrella kallisarvoinen harrastus, josta käytännön kautta, pitkäaikaisen kokemuksen kartuttua, muotoutui lopulta unelma omasta yrityksestä kennel- ja matkailualalla.
Yrityksen nimi Northern Heart heijastaa arvojamme; - sitä, että asiat tehdään sydämellä ja sydän on kalibroitu Pohjantähteä kohti.
Nimi heijastaa lisäksi koiriemme pohjoista alkuperää ja rotutyyppiä, sekä syvää rakkauttamme pohjoista luontoa kohtaan.
Nimi on ollut mukana jo kennelin alkumetreiltä lähtien, sillä aikoinaan Kennelliitolta kennelnimeä anoessa, oli tämä minulla toisena nimivaihtoehtona hakemuksessani. Ykköstoiveena oli Jennin Lauma lähinnä siksi, että olin ehtinyt jo vuosien ajan pitää saman nimistä blogia valjakkoharrastuksestani, ja koirapiireihin oli jo vakiintunut käsite "Jennin laumasta" minun koiristani ja valjakkotiimistäni puhuttaessa.
Koiranäyttelyissä olen ravannut lapsuudestani lähtien, mutta näyttelykärpänen ei ole koskaan minua puraissut.
Käyn kyllä hakemassa arvioinnit jalostukseen aikomilleni koirille, suosien etenkin rodun erikoisnäyttelyitä.
Ja tietysti minua kiinnostaa myös omien kasvattieni saamat näyttelyarvostelut näihin rotuihin hyvin perehtyineiltä tuomareilta.
KENNEL:
Olen käynyt Suomen Kennelliiton järjestämän Kasvattajan Peruskurssin
ja allekirjoittanut vuonna 2011 voimaan tulleen
KASVATTAJA SITOUMUKSEN
Kennelnimi Jennin Lauman minulle myönnettiin keväällä 2010.
Kasvatusideologiani perustuu form follows function -ajatukseen.
Käyttötarkoitus on aikojen saatossa sanellut rotujen ulkomuodon, ja sittemmin, alkuperäisen käytön väistyttyä ja ulkomuotojalostuksen tultua tilalle, ovat koirat muuttuneet, ja rotumääritelmien mainitsemia yksityiskohtia on ryhdytty liioittelemaan koirien terveyden ja hyvinvoinnin kustannuksella. Toisaalta myös käyttötarkoitus on joissakin roduissa muuttunut alkuperäisestä poikkeavaksi, johtaen rakenteen ja luonteen muuttumiseen ja rotujen jakaantumiseen. Valitettavasti ääripäät ovat lisääntyneet ja monet rodut kärsivät kapean geenipoolin mukanaan tuomista ongelmista, sukusiittoisuudesta ja sairausgeenien rikastumisesta populaatioon.
Tällaista suuntausta pyrin itse omassa kasvatustyössäni vastustamaan, mutta aina ei rodun parhaaksi ole menneeseenkään takertuminen.
Maailma muuttuu, ja etenkin luonneominaisuuksien osalta on useimpien rotujen kohdalla suorastaan vältämättömyys, että ne muuttuvat maailman mukana, sopeutuakseen nyky-yhteiskunnan asettamiin vaatimuksiin.
Ihanteellinen Thulen Minihusky on pitkäikäinen ja perusterve seurapystykorva, jonka kanssa on mukava lenkkeillä ja harrastaa.
Rekikoirissa minua viehättää tasapainoinen, tarkoituksenmukainen kokonaisuus;
käyttöominaisuudet yhdistettynä arktiseen ja alkukantaiseen, rotumääritelmän mukaiseen ulkomuotoon. Siperianhuskyn tulee olla elegantti, mutta antaa vaikutelman voimakkuudesta ja kestävyydestä. Se ei saa olla sen enempää raskas karvapallo, kuin kevyt koipeliinikaan, ja siitä tulee näkyä, että se on sopeutunut pohjoiseen ilmastoon. Terveellisen tyyppivaihtelun katson kuitenkin rodussa kuin rodussa rikkaudeksi, joka mahdollistaa koirien monipuolisemman käytön. -En kannata "kloonijalostusta".
Paimenkoirilla pidän tärkeimpänä terveyttä, ja monenlaiseen harrastustoimintaan soveltuvaa luonnetta, joka kuitenkin toimii myös kotona arjessa.
Kennelimme on eläinsuojeluviranomaisen tarkastama ja hyväksymä.
Kutsumme vuosittain eläinlääkärin kotikäynnille tekemään koirille terveystarkastuksia ja rutiinitoimenpiteitä, kuten rokotukset.
Koiramme asuvat pääsääntöisesti ulkotarhoissa ympäri vuoden.
Pennut syntyvät ja kasvavat sisällä tottuen talon ääniin ja oppien sisäsiisteyden alkeet, ja sairaslomalaiset otetaan sisätiloihin.
Myöskin näyttelyyn menoa varten pestyt ja kammatut koirat pidetään sisällä pari päivää ennen näyttelyä, jotta turkki pysyy kauniina ja puhtaana. Ulkoelämään tottuneet koiramme eivät kaipaa sisätiloihin, vaan viihtyvät laumansa parissa ulkosalla. Poikkeuksen muodostavat venäjänvinttikoirat, jotka ovat sisäkoiria.
Kaikki muutkin koiramme osaavat kuitenkin olla asiallisesti sisätiloissakin.
Tarhoissaan koirillamme on sääsuojana kopit, joiden kuivikkeina käytetään purua ja RutiRexiä.
Aikuiset koirat ruokitaan kerran päivässä, pennut ja imettävät nartut useammin; 3-4 kertaa päivässä.
Aikuiset koiramme ruokitaan raakaruokavaliolla Mush Oy:n kätevillä täysravintovalmisteilla. Muutaman kerran viikossa koirilla on kuivamuonapäivä, jotta niiden ruoansulatusjärjestelmä tottuu myös kuivaruokaan, sillä tämä on kätevin ruokintamuoto retkeiltäessä ja matkustettaessa koirien kanssa, ja poikkeustilanteissa koirien on kyettävä syömään myös kuivamuonaa.
50% pentujen ruokavaliosta muodostuu laadukkaasta kuivamuonasta ja 50% raakatäysravintovalmisteista
(siipikarja,sika, lohi, nauta,riista, kananmuna, sisäelimet, kasvikset, vitamiinit).
Etenkin työkauden aikana rekikoirieni ruokaan lisättiin vaihtelevasti naudan rasvaa, sian silavaa ja kalaöljyä.
Arktisten rotujen ruoansulatuselimistö on sopeutunut runsaasti eläinperäistä rasvaa sisältävään ruokavalioon, ja siksi loma-aikaan kesälläkin koiramme saavat korkeaenergistä/rasvaista ruokaa. Annoskokoa pienennetään tarvittaessa, mutta aktiivisen elämäntavan vuoksi koiramme pysyvät kunnossa.
Koirat saavat vuoden ympäri juoksennella mielensä mukaan aidatulla pihalla päivittäisten muiden aktiviteettien ja harrastusten ohella.
Olen jäsen seuraavissa yhdistyksissä/järjestöissä:
-Suomen Kennelliitto (SKL/FKC)
-Suomen Koirankasvattajat Ry (SuKoKa)
-Salpausselän Koirankasvattajat (SaKoKa)
-Suomalainen Siperianhuskyseura (SHS)
-Valkoinenpaimenkoirayhdistys ry
-Saksanpaimenkoiraliitto ry
-Alaskanmalamuuttiyhdistys ry (ALMA)
-Wolfdogs ry (Saarloos & Vlcak)
-Suomen Salukikerho
-Suomen Leonberginkoirat ry
-Suomen Bengalikissat ry
Lisäksi jäsenyhdistysten / kilpailulisenssin kautta:
-Suomen Palveluskoiraliitto (SPKL)
-Suomen Valjakkourheilijoiden liitto (VUL)
-Suomen Kennelliitto (SKL/FKC)
-Suomen Koirankasvattajat Ry (SuKoKa)
-Salpausselän Koirankasvattajat (SaKoKa)
-Suomalainen Siperianhuskyseura (SHS)
-Valkoinenpaimenkoirayhdistys ry
-Saksanpaimenkoiraliitto ry
-Alaskanmalamuuttiyhdistys ry (ALMA)
-Wolfdogs ry (Saarloos & Vlcak)
-Suomen Salukikerho
-Suomen Leonberginkoirat ry
-Suomen Bengalikissat ry
Lisäksi jäsenyhdistysten / kilpailulisenssin kautta:
-Suomen Palveluskoiraliitto (SPKL)
-Suomen Valjakkourheilijoiden liitto (VUL)