2.6.2013 Sunnuntaina / Sunday Olimme ekoissa TOKO-kokeissa Perron kanssa. Uskollinen mustani nappasi hienosti pisteitä 189, tuloksen ALO1 ja päälle KP, sekä koko kokeen kolmas sija! :) We had our first obedience trial with Perro. My faithfull black shepherd did really great; he scored 189 points resulting in the first price, and winning the third place in the beginners' class! :) Sesonki vain jatkuu! Upea talvi! / The sledding season is still on! It has been an awesome winter!11/4/2013 Maaliskuun lopulla, keväthankien ollessa parhaimmillaan, koirat pääsivät poseeraamaan valokuvaaja Oskari Hellmanin kameralle, kun FLC tarvitsi koiravaljakkoa erään asiakkaansa projektiin. :)
Sää suosi tarjoamalla aurinkoa kirkkaalta taivaalta, -kuvausta ajatellen loisto juttu, joskin koirille vähän turhan kuuma. Me itse olimme korkeassa kuumeessa influenssan kourissa, mutta sinnittelimme särkylääkkeiden voimin, ja onneksemme saimme avuksi Joel Forsmanin, jolle koiramme ovat tulleet tutuiksi kuluneen kauden aikana meidän kisa- ja treenihandlerina toimittuaan. Kuvaus toteutettiin kotonamme, järven jäällä. Jotta koirat saatiin motivoituneesti juoksemaan pientä rinkiä kuvaajan ohi uudestaan ja uudestaan, ajoimme itse moottorikelkalla valjakon edellä, ja toisinaan vedimme perässä takkini hupun karvareunusta narun päässä "syötinä", jotta saimme koiriin toivottua ilmettä. (Moottorikelkalla ajo luonnistui meiltä kuumeisilta juuri ja juuri)... :) Joel puolestaan toimi valjakon musherina. Radiopuhelinten avulla viestimme keskenämme, jotta kuvakulma ja asennot saatiin luotua halutulla tavalla. Kaikkinensa erittäin mielenkiintoinen ja hauska päivä! Oli mukava nähdä, kuinka koirat tekivät hienosti töitä loppuun saakka, vaikka joutuivatkin pyörimään tylsää ympyrää auringon porottaessa lämpimästi. Jo toista kuukautta olemme saaneet nauttia suomalaisesta talvesta parhaimmillaan; pakkasta ja lunta sopivasti, ja aurinkoisia päiviä ulkoilla ja treenata koiria. :) Olemme päässeet ajamaan valjakkoa järven jäällä kauniissa kelissä, ja siitä todisteena liuta kuvia. :) -Tätä se on tämä harrastus parhaimmillaan! 27.1.2013 Järjestettiin Mäntsälän Ohkolassa rekikoirien SM-käyttökoe, johon osallistui johtajakoirien luokassa Pellis ja Poika. Koe ei mennyt niin hyvin, kuin mihin tiedän näiden koirien pystyvän, mutta joka tapauksessa kotiintuomisina oli puolet tavoitellusta, eli yksi uusi Suomen Käyttövalio, kun Poika nappasi puuttuneen REKÄ JOH1 -tuloksen aiempien kilpailukoe- ja näyttelytulostensa jatkeeksi. :) Poika toimi kokeessa rauhallisesti kaikissa tilanteissa, ja oli hyvin kuulolla koko ajan. Kenties se olisi voinut saavuttaa vielä pari pistettä enemmän, jos se olisi ollut johdossa yksin, ja minä olisin ajanut valjakkoa itse. Pellis jäi neljä vuotta sitten samalla paikalla saman tuomarin arvostelemassa kokeessa vain pisteen päähän ykkösestä, ja siten myös KVA -arvosta. Mutta tällä kertaa se suoriutui huomattavasti heikommin, osittain ehkä siksi, että paikka on tullut sille liiankin tutuksi monista kilpailuista, ja se selvästi luuli olevansa kisoissa. -Kierrokset nousivat sataan tällä vanhalla muorilla jo, kun autosta ulos otettiin ja se tunnisti paikan. Uralla sillä olikin sitten kova kiire, ja hämmennystä aiheutti lisäksi se, että tuomari ajoi valjakkoa, ja minä istuin kyydissä. Erilainen reen käyttö ja vieras ihminen ohjaajan paikalla aiheuttivat hankaluuksia joissakin tilanteissa, eivätkä koirat tuntuneet ymmärtävän ristiriitaisia viestejä. Yleisesti ottaen koe meni molemmilta koirilta kuitenkin mallikelpoisesti kaikkein tärkeimmiltä osin, -eli toisten valjakoiden ja muiden häiriöiden ohitukset sujuivat hienosti, ja uralla käännökset eri suuntiin toimivat moitteetta, kuten odottaa sopikin. Ongelmia tuli siinä kohtaa, kun piti pellolle lanatulta uralta poistua aurausvallin yli melko syvään umpiseen. Tällaisia tilanteita emme ole koirien kanssa edes harjoitelleet, vaan itseasiassa koirat treenataan pääsääntöisesti metsäteitä pitkin, jolloin aurausvallien yli pöpelikköön pomppiminen on ankarasti kiellettyä. -Samoin se on kiellettyä kilpaurilla, jotta koirat eivät oikaisisi uralta toisten valjakoiden perään. Me pääsemme harvoin ajamaan koiria niin sanotulla avoimella kentällä, -eli ilman näkyvää, selvää uraa. Tämä on mahdollista oikeastaan ainoastaan jäällä, jonne ei joka talvi ole päässyt, ja jonne on hankikannon puutteessa jouduttu myöskin toisinaan tekemään kelkalla urat ennen kuin sinne on päässyt ajamaan. Viimeisen parin viikon aikana olemme kuitenkin saneet nauttia melkoisen ihanteellisista olosuhteista järven jäällä, ja koiria on päästy treenaamaan avoimella kentällä. Pellis ja Poika ovat toimineet moitteettomasti näissä treeneissä. Tiedän siis, ettei niille ole ongelma edetä sujuvasti ilman selvää uraa, ja tiedän niiden myös käskystä poistuvan uralta, jota ei reunusta aurausvallit. Niinpä tässä kohden koetta, kun koirat joutuivat niille uuden haasteen eteen, olisi ollut erityisen tärkeää minun ohjaajana voida käyttää reen jarruja ja omaa kehonkieltäni siten, kuin olen koiria valmentaessani tehnyt. Nyt viestini koirille olivat vaillinaisia ja osin ristiriitaisiakin, tuomarin ollessa sijastani ajajan paikalla. Joka tapauksessa olemme tyytyväisiä tähän yhteenkin käyttövalion arvoon, ja hyvillämme siitä, että useat ihmiset olivat taas kerran antaneet oman panoksensa kokeiden järjestämiseksi. Kokeneiden tuomareidemme mielipiteitä ja ajatuksia myös arvostan, ja kaikissa koemuodoissa eri lajeissa on omat ongelmansa ja aukkonsa. Siksi on hyvä säilyttää mieli avoinna, ja pyrkiä jatkuvasti kehittämään koetoimintaa siten, että se parhaiten mittaisi haluttuja asioita, ja palvelisi kaikkia osapuolia. Kuluneena viikonloppuna ajettiin perinteisesti valjakkoajon sulanmaan Suomen mestaruuksista Jämijärvellä. Osallistuimme aiemmasta poiketen tällä kertaa kuuden koiran luokkaan (DR6), jossa monimitalisti Antti Mäkiaho urheili jälleen uuden ennätyksen kilpailukokeen pohjaksi, ohittaen jopa menestyneen Lehtomäen risteytyskoiravaljakon, ja saaden meidän muiden siperialaisvaljakoiden vauhdin tuntumaan hitaalta, vaikka laukalla pinkoivat koko kuuden kilometrin matkan. Jälkiviisaana voi todeta, että olisi ehkä kannattanut tänäkin vuonna ajaa sillä kasivaljakolla. Kyllä se taas todettiin, että sprinttimatkoilla on kuskilla ja välineillä merkittävä vaikutus koirien ja onnistuneen treenin lisäksi. Vauhdit senkun jatkavat kasvuaan, ja kyse on todellakin huippu-urheilusta myös ihmistasolla, ei pelkästään koiraurheilusta. Itse jouduin starttaamaan kuumeisena ja yskän kourissa, enkä kyennyt koirien suoritusta avittamaan sitäkään vähää kuin yleensä. Näin ollen voimme olla tyytyväisiä, että saimme tässä huipputasoisessa kilpailussa kuitenkin taas yhden REK2 tuloksen plakkariin. Koirat juoksivat molempina päivinä tasalaatuisesti ja hyvällä asenteella; kierrosajoissa oli vain 13 sekunnin ero la ja su (0:14:42 ja 0:14:55), kokonaisajaksi tullen 0:29:37, ja keskinopeudeksi 24,31km/h. Suhteessa siihen, miten hyvin koirat juoksivat kumpanakin päivinä, eikä uralla tullut (ehkä ensimmäiseen kertaan meidän Jämin kisojen historiassa) mitään liinasotkuja tms, tuntuu omituiselta, että tämän vuoden aikamme oli aiempien vuosien aikoihimme nähden selvästi heikompi, siitäkin huolimatta, että vielä toissasyksynä kilpakärrynämme oli mönkijä. -Liekkö se kaksi koiraa lisää sitten tällaisen uhkean ja rapakuntoisen musheri-ladyn kanssa kuitenkin niin merkittävä lisävoima? :-D Tuskin kuitenkaan syynä tämän syksyn normaalia myöhemmin alkanut ja vähäisemmäksi jäänyt treeni, sillä tasaisten kierrosaikojen puolesta voisi päätellä treenin olleen onnistunutta, ja koirien olevan hyvässä kunnossa. Kisan jälkeen koirat myös palautuivat nopeasti, ja saivat kehuja ne tarkastaneilta eläinlääkäriopiskelijoilta. -Perjantaina kisapaikalla järjestettiin valjakkoeläinlääkärikoulutus, joka oli vetänyt paikalle useita valjakkokoirien eläinlääkinnästä kiinnostuneita eläinlääkäreitä, ja sellaiseksi opiskelevia, aina ulkomaita myöten. Olen tyytyväinen REK2 -tulokseen, ja siihen, miten koirat suoriutuivat ja toimivat kilpailussa. La ohitustilannekin sujui todella mallikkaasti, vaikka valjakossa oli useampi junnu. Itse unohdin pukea sunnuntain starttiin kilpailunumeroni, ja sain siitä ansaitun huomautuksen tuomarilta. :-D Nuorelle Taigalle tämä oli ensimmäinen kisa, ja junnupoika Devilille ensimmäiset kisat johtajana. La Devil juoksi johdossa isänsä Pojan rinnalla, ja su puoliveljensä Auliksen kanssa. Tiimissä juoksivat edellämainittujen lisäksi nuori Risto, sekä kokeneempi kisakonkari Pesonen. Alla muutamia kuvia kisoista: Viikonloppuna saatiin pitkästä aikaa nauttia kauniista syyskelistä. -Oli vaihteeksi erittäin mukavaa, kun ei tarvinnut ajaa treenejä kaatosateessa. Alla muutama video lauantain treeneistä. Treenikausi avattu! Koirat juoksivat innoissaan, ja olivat riemuissaan päästessään taas kesätauon jälkeen vetämään. :) |
AuthorJennie Archives
February 2014
Categories |