Harkitsetko siperianhuskyn hankintaa?
Tänne olen koonnut huskysta haaveileville tietoa rodusta erityispiirteineen, sekä niistä vaatimuksista, joita husky omistajalleen asettaa.
Millainen koira on siperianhusky?
-Historia:
Siperianhusky on kotoisin Koillis-Siperiasta, jonka alkuperäiskansat; tsuktsit, korjakit, kamtsadaalit, sekä jukagirit käyttivät näitä koiriaan reen vetämiseen. He elivät paimentolaiselämää, muuttaen riistan perässä, sekä säiden ja vuodenaikojen mukaan. He tarvitsivat sitkeitä, ankariin pohjoisiin olosuhteisiin sopeutuvia koiria taakkojensa siirtämiseen paikasta toiseen. Koirat kuljettivat metsästäjät riistamaille, ja avustivat saaliiksi saadun riistan kuljetuksessa kaatamispaikalta leiriin.
1800-luvun lopulla Alaskassa tehtiin merkittäviä kultalöydöksiä, joiden ajamina valtavat määrät toiveikkaita kullankaivajia ryntäsi alueelle vaurastumisen toivossa. Vaikea, villi ja armoton luonto rajoitti kulkumahdollisuuksia, ja monesti ainoa mahdollinen kulkuväline oli koiravaljakko. Alaskan alkuperäiskansoilla, niin intiaaneilla kuin pohjoisen eskimoillakin, oli omat työkoirakantansa. Heidän koiransa olivat hyvin kysyttyjä kullankaivajien toimesta, mutta paikallinen koirapopulaatio ei millään riittänyt täyttämään kaivajien tarpeita. Niinpä koiria tuotiin muualta Pohjois-Amerikasta. Vahvojen, pohjoisiin oloihin sopivien koirien tarve oli niin suuri, että niitä jopa varastettiin talojen pihoilta ja sullottiin junaan kohti pohjoista.
Pitkinä, pimeinä iltoinaan kullankaivajat viihdyttivät itseään kilpailemalla siitä kenellä oli parhaat vetokoirat.
Vaikka he olivat tuoneet mukanaan paljon suuria ja voimakkaita molossi-tyyppisiä koiria, pian huomattiin, että paikallisen pohjoisen alkuperäisväestön koirat olivat lyömättömiä rekikoiria.
Kilpailtaessa raskaimman taakan vedosta, Luoteis-Alaskan intiaanien koirat, "malamuutit" osoittautuivat kyvykkäimmiksi.
Kaivajat kilpailivat kuitenkin myös nopeudesta. He valjastivat parhaat koiransa, ja kilpailivat siitä kuka selviäisi nopeimmin sovittuun määränpäähän vaikeassa maastossa.
1900-luvun alussa Siperiasta tuotiin sikäläisiä koiria osallistumaan valjakkokilpailuihin. Aluksi näille paikallisiin koiriin verrattuna pienikokoisille ja kevytrakenteisille koirille naurettiin, mutta kun ne sitten lopulta saapuivatkin ensimmäisenä maaliin, muuttui pilkka pian ihailuksi, ja pienten siperialaisten koirien kysyntä kasvoi. Koiria alettiin tuoda yhä enemmän Beringin salmen yli Alaskaan.
Yksi siperianhusky-rodun historian merkittävimmistä henkilöistä on Leonard Seppala, joka toi tarkasti valitsemiaan koiria Siperiasta Alaskaan kilpailuihin. Myöhemmin Seppala muutti USA:n eteläosiin, tehden näitä koiria tunnetuksi suurelle väestölle. Vuonna 1930 American Kennel Club hyväksyi siperianhuskyn viralliseksi roduksi.
-Ulkonäkö:
Siperianhusky on keskikokoinen, kevytrakenteinen arktinen pystykorva. Sen koko ulkoinen olemus huokuu kestävyyttä, voimaa ja nopeutta. Siperianhusky liikkuu joustavasti ja vaivattomasti. Sillä on kaksinkertainen, läpipääsemättömän tiiviistä pohjavillasta, ja karkeasta, vettähylkivästä peitinkarvasta muodostuva paksu ja suojaava turkki. Rungoltaan siperianhusky on hieman korkeuttaan pidempi.
Lähelle toisiaan sijoittuneet korvat ovat aina pystyt, keskikokoiset, kolmion muotoiset ja korkealle kiinnittyneet.
Häntäänsä siperianhusky pitää liikkuessaan loivalla kaarella selän yllä, ja levossa häntä roikkuu suorana alaspäin.
-Luonne:
Luonteeltaan siperianhusky on ystävällinen ja lempeä mutta myös valpas ja aina toimintaan valmis. Sillä ei ole puolustus-, eikä vartioimisviettiä, joten se ei sovellu vahtikoiraksi. Se saattaa kyllä jollakin tapaa äännellä kun omat perheenjäsenet, tai vieraat, tulevat sen pihapiiriin, mutta se ei suhtaudu epäluuloisesti ihmisiin. Yleensä siperianhusky onkin melko välinpitämätön vieraita kohtaan.
Toisiin koiriin siperianhuskyn tulee suhtautua ystävällisesti, ja näin pääsääntöisesti onkin. Useimmista muista rekikoirista poiketen siperianhuskyja on sosiaalisuutensa vuoksi melko helppoa yhdistellä valjakosta toiseen.
Siperianhuskylla on kuitenkin voimakas saalistusvietti. Se lähtee innolla pakenevan jäniksen, kissan, tai äärimmillään jopa pienen koiran perään.
Tämän vuoksi siperianhusky tulisi totuttaa jo varhain erilaisiin eläimiin, ja jos kotona on ennestään kissa tai pieni koira, on viisainta ottaa siperianhusky pentuna, ja totuttaa se heti kodin muihin lemmikeihin.
Riistaviettiäkin löytyy, eli huskya kiinnostavat luonnoneläinten jättämät jäljet, joita se lähtee helposti seuraamaan. Riistan jäljille lähtenyt husky voi päätyä vaeltamaan kymmeniä kilometreja.
Siperianhusky on hyvin älykäs ja oppivainen, mutta se on perinteisiä palveluskoirarotuja huomattavasti itsenäisempi, ja sen motivaation ylläpitämiseksi joutuu usein näkemään enemmän vaivaa.
Huskyn kanssa voi harrastaa silti monenlaista. Se on aktiivinen ja väsymätön atleetti, joka nauttii kaikesta tekemisestä! Siperianhusky on kuitenkin ensisijaisesti REKIKOIRA, ja se rakastaa juosta!!! Tyytyväisimmillään se on, kun se on saanut laumatovereidensa kanssa työskennellä valjakossa.
Monet harrastavat huskyjen kanssa vetotoiminnan ohella etenkin kesäaikaan agilitya, metsäjälkeä, hakua, koirajuoksua (canicross), kickbikingia ym aktiivista toimintaa.
Siperianhuskyn rotumääritelmä, klikkaa tästä!
USEIN KYSYTTYÄ:
1.Sopiiko siperianhusky kaupunkiin/kerrostaloon?
Siperianhusky on hyvin sopeutuvainen koira. Sille tärkeintä on saada päivittäin mielekästä tekemistä. Liikuntaa siperianhusky tarvitsee PALJON, eikä sitä saa kävellen väsytettyä millään. Parasta on, jos sille voi päivittäin tarjota mahdollisuuden juosta, -joko vapaana tai pyörää/kärryä/rekeä/hiihtäjää vetäen. Jos siperianhuskyn liikunnan tarve on tyydytetty, on sille ihan sama missä se lepoaikansa viettää:
-kaupungissa kerrostaloasunnossa, tai maalla omakotitalon pihaan rakennetussa tarhassa.
Huskyn turkki on kuitenkin hyvin tiivis ja paksu, joten useimmilla huskyilla tuleee helposti kuuma sisätiloissa.
Toisaalta huskyn karva ei sisäkoiralla myöskään kasva täyteen komeuteensa koskaan, vaan jää aina ohuemmaksi kuin ulkona asuvalla rotutoverilla.
Siperianhusky viihtyykin erinomaisesti ulkona ympäri vuoden, kunhan sille on asianmukainen tarha koppeineen. Monet kerrostaloissa tai rivitaloissa asuvat huskyt viihtyvät parvekkeella tai patiolla.
Husky ei juurikaan hauku, eikä se siksi yleensä muodostu ongelmaräksyttäjäksi naapurustossa. Mutta haukkumisen sijaan huskyt mielellään ulvovat! Etenkin sopivan korkean äänen kuullessaan ne helposti yhtyvät siihen ulvonnallaan! -Tästä ei välttämättä naapurit pidä.
Karvanlähdön aikaan kahdesti vuodessa huskysta lähtee myös VALTAVA määrä "villakoiria", jotka voivat herättää siisteysintoilijanaapurissa vihan tunteita...
2. Viihtyykö siperianhusky yksin?
Siperianhusky on laumakoira. Se kaipaa seuraa, eikä pidä yksin jäämisestä. Kaikilla ei tietenkään ole silti mahdollisuutta pitää suuria määriä koiria, ja jokaisen on muutenkin yleensä aloitettava siitä yhdestä, -ensimmäisestä huskysta. Tämä on myös järkevää, sillä on hyvä tutustua rotuun ensin yhden kanssa, ja kasvattaa se huolellisesti mukavaksi aikuiseksi ennenkuin ottaa toisen koiran.
Parasta tietysti olisi, jos voi jossakin vaiheessa tarjota huskylle lajitoverin seuraa.
Ainoan koiran kanssa tulee yhdessä vietettyyn aikaan panostaa erityisen paljon, sillä kotona itsekseen perheen työpäivän ajan oleminen on sille erityisen yksinäistä. Toisinaan husky saattaa purkaa yksinäisyyttään pureksimalla huonekaluja, ulvomalla, ja sotkemalla paikkoja.
Sisätiloissa olevalla koiralla on vähemmän virikkeitä, kuin ulkotarhassa. Ulkotarhassa on sekin etu, että koira pääsee tarpeilleen halutessaan, eikä sen tarvitse odottaa omistajan kotiinpaluuta 'kupla otsassa'.
Jos työ-/koulupäivät ovat kovin pitkiä ja koiran yksinolo huolettaa, kannattaa sopia tuttavan tai ammattimaisen eläintenhoitajan kanssa koiran lenkityksestä esimerkiksi puolessa välissä päivää tms.
3. Onko siperianhusky hyvä vahtikoira?
Ei ole. Siperianhusky suhtautuu vieraisiinkin ihmisiin ystävällisesti, ja yleensä välinpitämättömästi. Lisäksi se ei juurikaan hauku. Ulkonäkönsä puolesta se toki saattaa karkoittaa rotua tuntemattoman tunkeilijan.
4. Miten siperianhusky suhtautuu lapsiin? Sopiiko se lapsen koiraksi?
Siperianhusky suhtautuu lapsiin, kuten sen tulee suhtautua kaikkiin ihmisiin:
-ystävällisesti.
Huskyt ovatkin erinomaisia perhekoiria, mutta voimakkaana, alkukantaisia viettejä omaavana koirana husky ei sovellu pienen lapsen vastuulle, eikä etenkään yksin ulkoilutettavaksi, vaan päävastuu siitä kuuluu aina aikuiselle.
Jos husky on talossa ennen lapsen syntymää, on tutustuttaminen tehtävä varoen ja tarkan valvonnan alla. Koira (rotuun katsomatta) voi kokea pienen vauvan pelottavana, omituisena tai jopa kilpailijana.
Pientä lasta ja koiraa ei koskaan saisi jättää kahden ilman aikuisen valvontaa.
Lapselle pitää myös ehdottomasti opettaa kuinka koiraa lähestytään ja kohdellaan, ja koiralle tulee suoda oma rauha kun se sellaista kaipaa.
5. Tuleeko husky toimeen kissojen tai muiden kotieläinten kanssa?
Kyllä, jos se totutetaan näihin ihan pienestä pitäen.Siperianhuskylla on voimakas riista- ja saalisvietti, joten sen kohtaaminen pienten eläinten, kuten kissan kanssa, ei aina pääty hyvin jos huskya ei ole näihin totutettu.
6. Onko siperianhuskyn pakko päästä vetämään?
Siperianhusky on luotu rekikoiraksi. Sillä on voimakas halu juosta, ja luontainen taito, sekä halu vetää. Koirarotuja on useita satoja. Jollei ole itse kiinnostunut tarjoamaan koiralleen mahdollisuutta vetämiseen, on kysyttävä, miksi sitten haluaa hankkia rekikoiran?
Huskyt ovat kuitenkin monipuolisia harrastustovereita, ja niiden kanssa on menestyksellä harrastettu mm. agilitya, koirajuoksua (canicross), koirahiihtoa, ja jopa raunioikoiratoimintaa. Monissa perheissä huskyt toimivat myös retkeilytovereina, kantaen kesällä patikoidessa selkärepussaan tavaraa, ja talvella ahkiossa vetäen.
Tärkeintä onkin, että huskya harkitseva viihtyy luonnossa, liikkuu paljon, ja haluaa tarjota koiralleen virikkeitä ja aktiviteetteja.
Ja ennen kaikkea tärkeintä on, että rakastaa koiraansa, ja sitoutuu pitämään siitä hyvän huolen sen elämän jokaisena päivänä.
7. Soveltuuko siperianhusky ulkokoiraksi?
Erinomaisesti!
Siperianhuskyt viihtyvät ja pärjäävät erittäin hyvin ulkona ympäri vuoden. Lain mukaan koiralla on kuitenkin oltava joko juoksuvaijeri, tai turvallinen ja riittävän suuri tarha, sekä rotuominaisuudet huomioiden koiralle rakennettu riittävä sääsuoja, kuten koirankoppi. Paikoilleen kytkettynä puuhun tms. koiraa ei saa pitää kuin lyhyen aikaa poikkeuksellisesti.
Siperianhuskylle riittää lämmittämätön koppi, jossa ilman vaihtumisesta on huolehdittu kosteuden tiivistymisen ehkäisemiseksi. Kopin pohjan tulee olla irti maasta. Useimmat huskyt myös nauttivat voidessaan maata koppinsa katolla, joten loivasti alaspäin viettävä yksisuuntainen katto on harjakattoa parempi.
Kuitenkaan pientä pentua ei saa jättää yksin ulos pitkiksi ajoiksi, vaan pennun on aina aluksi saatava perehtyä talon ja uusien ihmistensä tapoihin ja arkeen sisätiloissa. Myöskin sairas koira, tai heikkokuntoinen vanhus on tarvittaessa otettava sisätiloihin!
Ulkona asumaan soveltuvakaan koira ei siis ole allergikon vaihtoehto, ellei asunnosta sitten tarvittaessa löydy erillistä ja riittävää tilaa, joka voidaan varata koiralle!
8. Lähteekö siperianhusky omille teilleen, jos sen päästää irti?
Monet huskyt lähtevät helposti vaeltelemaan villieläinten yms hajujen huumaamina. Karannut husky voi juosta kymmeniä kilometreja, ja pahimmassa tapauksessa jäädä auton tai junan alle.
Koska huskylla ei ole palveluskoiralle tyypillistä reviirin vartioimistaipumusta, se ei ole samalla tavalla sitoutunut omaan pihapiiriinsä, eikä välttämättä myöskään epäröi jättää omistajaansa vieraassakaan ympäristössä.
Siperianhuskylle tuleekin pennusta pitäen opettaa luoksetulo pyydettäessä, ja se, että koira itse tarkkailee sinua, eikä lähde liian kauas sinusta. Koiralle on ehdollistettava halu pysyä luonasi, missä sen on tiedettävä olevansa turvassa. Tämä onnistuu parhaiten, kun pentua ulkoilutetaan mahdollisimman paljon vapaana turvallisessa ympäristössä siten, että omistajalla on aina jotakin mukavaa tarjottavana palkkioksi kun pentu tulee tämän luokse (joko omasta halustaan tai kutsuttuna).
Jos pentu lähtee vähänkin liian kauas, sitä ei koskaan tule lähteä jahtaamaan!!
Useimmat koirat rakastavat takaa-ajoleikkejä, ja vain provosoituvat juoksemaan yhä kovempaa ja kauemmas karkuun.
Joten unohda jahtaaminen ja toimi seuraavasti:
~Kutsu pentua nimeltä iloisella äänellä "Pentu tänne"
~Jos pentu tulee heti luokse, kehu sitä ruhtinaallisesti ja palkitse makupalalla tai lelulla ja leikillä.
~Jos pentu ei heti tule luoksesi, lähde kävelemään poispäin siitä.
Yleensä koiranpennuilla on voimakas tarve pysytellä laumassaan, joten useimmiten pentu nyt tulee kiireellä perääsi.
~Kun se on luonasi, kehu sitä ja palkitse.
~Jos pentu ei kuitenkaan tule vaikka kävelet pois, kutsu sitä vielä kerran, ja mene sitten itse piiloon koiraa, tai lähde kovempaa (vaikka juosten) koirasta poispäin.
Tällöin pentu oppii sen, että jollei se itse pidä silmällä sinua, se saattaa kadottaa sinut kokonaan.
Laumaeläimenä se ei halua eksyä omistaan, ja sinusta eroon joutuminen on sille vastenmielistä!!!
~Kun koira tulee omistajansa luokse, ja pitää tätä tarkkaavaisesti näköpiirissään, sitä kannattaa palkita siitä läpi sen elämän, jotta tuo tapa ja hyvä suhde omistajaan säilyy.
Kunnolla opetettua huskyakin voi juoksuttaa vapaana pihassa, tai sopivassa paikassa kuten metsässä, missä ei ole liikenteen aiheuttamaa vaaraa. Vierellä seuraavaa, silmiin koko ajan tuijottavaa palveluskoiratyyppistä "ajatusta" siitä tuskin tulee koskaan. Täytyy myös muistaa, että useissa paikoissa koirien vapaana pito on lailla kielletty, ja omistaja on vastuussa kaikista koiransa aiheuttamista vahingoista.
9. Mitä siperianhuskyn pentu maksaa?
Koiranpennun hinta määräytyy kasvattajan harkinnan mukaan.
Vastuuntuntoisen kasvattajan myymän pennun hinta koostuu seuraavista kasvattajalle itselleen koituneista kuluista:
--Emän ja mahdollisesti myös isän rodunomaisuuden arvioimiseksi tehty työ, kuten käyttökokeet ja näyttelyt.
--Emän ja mahdollisesti isän terveystutkimukset, kuten silmäpeilaus, lonkkakuvaus jne jalostuskelpoisuuden varmistamiseksi.
--Emän astutusmaksu (=uroksen omistajalle maksettava hinta, yleensä yhden pennun hinta tai yksi pentu) ja astutuksesta aiheutuneet matkakulut.
--Nartun tiineyden aikana tarvitsema erityishoito, sekä mahdolliset tutkimukset, kuten hyvin yleisesti tehty tiineyden varmistus eläinlääkärillä joko ultraäänellä tai joskus röntgenillä.
--Pentueen hoito (ruokinta, loishäädöt, eläinlääkärintarkistukset).
--Pentujen rekisteröinnit.
--Pentujen tunnistusmerkitseminen eläinlääkärillä.
--Monet kasvattajat ottavat mahdollisuuksiensa mukaan myös vapaata töistään voidakseen hoitaa pentuja, ja tämä tuntuu tietenkin kasvattajan omassa palkkapussissa.
Siperianhuskyn pentuja näkyy myytävän 800-1200 euron hintaan.
Hinta ei kuitenkaan aina kulje käsi kädessä laadun kanssa, joten ole tarkkana!
-Älä maksa ylihintaa pennusta, jonka vanhemmilla ei ole tuloksia (käyttö-, terveys-, & näyttö). Valiovanhempien pentuja palkituilta kasvattajilta saa n. 1000 eurolla.
Pentueen hoito on vastuullista ja vaativaa puuhaa, ja useimmat suomalaiset kasvattajat sijoittavat hurjasti aikaa ja rahaa nartun ja pentujen hoitoon.
Ostohinta ei kuitenkaan ole lopulta kuin pieni osuus siitä, miten paljon koiranpentu, ja etenkin juuri siperianhuskyn pentu, tulee lopulta maksamaan!
Koira tarvitsee rokotukset ja loishäädön säännöllisesti läpi elämän, sekä kaikenlaisia tarvikkeita taluttimesta ruokakippoon. Koiran, etenkin pentukoiran ja myöhemmin aikuisen rekikoiran oikeanlaiseen ruokintaan tulee myös perehtyä, ja laadukas koiranruoka myös keventää kukkaroa. Harrastaminen aktiivisen koiran kanssa on välttämätöntä, ja siitä kertyy myös kustannuksia (välineet, kurssit, kokeet, matkakulut, ilmoitttautumismaksut jne).
Lopuksi:
Siperianhusky on upea koira, -ehdottomasti yksi parhaimmista! :)
Ota selvää rodun erityispiirteistä, haastattele kasvattajia ja omistajia. Osallistu tapahtumiin, joissa pääset tapaamaan huskyja livenä.
Älä anna siperianhuskyn kauniin ulkomuodon lumota itseäsi sokeasti. Se ei saa olla suurin syy päätökseesi hankkia sellainen.
Siperianhuskylla on jo yllä esittelemiäni erityispiirteitä, joiden takia sillä on myös omistajaansa kohtaan erityisvaatimuksia.
Ja varaudu:
--> on yleisesti tiedossa meidän huskynomistajien keskuudessa, että siperianhuskyn hankkiessasi et hanki vain koiraa, vaan hankit elämäntavan, jolla on tapana saada yhä suurempia mittasuhteita elämässäsi.
Se lähtee siitä, että kannat kotiisi suloisen pienen huskynalun...
pian huomaat kantavasi kotiin toista... ja kohta kolmatta...
Sitten löydät itsesi surffaamasta netistä lähintä reen ja valjaiden valmistajaa...
sekä tietenkin isompaa autoa...
uutta työpaikkaa maaseudulta... ja saman tien myös isompaa taloa.
Ystäväpiirisi muuttuu yhä huskymaisemmaksi. Koirista pitämättömät tuttavasi lakkaavat kyläilemästä, ja itse vietät kaiken vapaa-aikasi koirien kanssa puuhaten.
Siis...
SINUA ON VAROITETTU!!! :)
Copyright: Jenni
Northern Heart Oy